Ollaan siis jo toukokuussa. On vappupäivä, ja tätä kirjoittaessani ulkona sataa räntää. Kevätväsymys on monta kertaa yrittänyt minut nitistää, mutta toistaiseksi olen päässyt niskan päälle. Seuraajani on valittu, ja olen ilmoittanut valvontaluokalleni, että lähden eläkkeelle. Olo on hieman irrallinen, mutta vielä täytyy nelisen viikkoa pakertaa ennen kuin voi lopullisesti irtaantua ja lähteä omille teilleen.
Monet ovat kysyneet suunnitelmistani, kun tuo ihmeellinen vapauden aika pian koittaa. En ole oikein osannut mitään täsmällistä vastata. Kaipa lepäilen ensin eli karistan työelämän tomut harteiltani (kauhea kun olenkin väsynyt; ISO huokaus!). Sitten otan päivän kerrallaan ja nautin hetkestä. Jos jotain mukavaa sattuu eteen, tartun kiinni. Ja totean kuin niin monet ennen minua: -Kun vain terveyttä piisaa.
Olen aina halunnut siteerata Paul Eluardia. Tässä se lainaus tulee:
"Kouluvihkoihin, pulpetteihin ja
puihin, hiekkaan ja lumeen
nimesi kirjoitin
yhden sanan voimalla alkaa elämäni
synnyin sinut tuntemaan, nimeämään,
vapaus"
Kuulostaa kieltämättä aika pateettiselta. Mutta tuntuu hienolta ajatella, että minulla olisi kohta tuo kallisarvoinen vapaus omanani. Oikeasti ajattelen niin, että jos ihminen on sisäisesti vapaa, hän on vapaa aina ja kaikkialla.
En ole lähdössä yksin kirmaamaan vapauden teille. Rakas aviomieheni jää myös eläkkeelle opettajan työstä. Toivottavasti suunnitelmamme (tai suunnittelemattomuutemme) käyvät yksiin.
"Miten ihanaa onkaan, ettei ole mitään käsitystä siitä,
mitä tulee tapahtumaan.
Antaa elämän yllättää.
Herätä joka aamu kuin vastasyntynyt.
Tietää, että kaikki tapahtuu täsmälleen niin
kuin sen tulee tapahtua.
Tietää, ettei ole mitään ylevämpää, henkisempää
tai jalompaa kuin nousta aamulla ylös sängystä,
harjata hampaansa, pukeutua ja käydä ovesta ulos
raikkaaseen ilmaan.
Ymmärtää, ettei ole mitään ymmärrettävää.
Elää jokainen päivä, jokainen tunti ja jokainen hetki tietäen,
että aina on kyseessä viimeinen päivä, viimeinen tunti ja
viimeinen hetki.
Ja tietää, että viimeinen päivä on myös ensimmäinen päivä
ja viimeinen hetki ensimmäinen hetki.
Nähdä läsnäolo aivan kaikessa.
Katsella maailmaa ja nähdä vain nimettömän rakkauden
heijastuvan takaisin."
Jeff Foster (kirjassa Ihmeellinen poissaolo)
P.S. On minulla ainakin yksi "projekti" tiedossa eli 90-vuotias äitini alkaa pikku hiljaa kaivata apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti