Ovi kesään on raollaan

I


Lapsuuden kesän

käki kukkuu

auringonvalo siivilöityy oksien läpi



mihin polku kiemurtaakaan

syvälle metsään

vai rantaan



aika on jälleen omani



tie johdattaa minut

sillan yli

toivomaani suuntaan




II


iltapäivän auringossa

viisas istuu varjossa

sypressipuun alla



olen kivunnut sadat kuluneet portaat

ihmeköynnös seuranani koko nousun ajan

matkaa on vielä jäljellä

mutta lepään



tasanteella käy raikas tuuli



katson alas

liikenteen melu kuuluu vaimeana

ihmiset kuin muurahaiset

miten kaukana

tumma, syvä metsä

lumi, raskas kylmyys



ylhäällä odottaaa huikaiseva näköala

yli kaupungin

kirkas meri ja

valkoiset purjeet



III


Puutarhan rauhassa

ammennan voimaa

maasta, mullasta



kätteni työn jälki näkyy



puun varjossa leikkii

pieni lapsi

katsoo, ihmettelee



työn paino raskaana harteillani

ajatus vapaa, kirkas

halkoo ilmaa

lintuparvi



äänen kuulen

auringon

kuuman, kitaran





IV


Niin usein olit nähnyt vaivan:

valkeat liinat

kauniisti katetut pöydät

ihanat turhuudet



nyt on sinun vuorosi

käydä pöytään:

kaikki on valmiina



ovi kesään on raollaan