Olen pitänyt viimeiset kokeet, hoitanut viimeisen jälki-istuntovalvonnan ja ensi viikolla on viimeinen opettajainkokoukseni.
Seuraava kirjoittamani sketsi on joskus esitetty koulumme kevätjuhlassa. Sketsillä ei ole mitään yhteyksiä todellisuuteen ja henkilöt ovat keksittyjä.
Rehtori: -Nyt pitäisi miettiä yhdessä tätä Mikon tapausta. Keskustelu villikko-Mikosta alkaa. Sihteerivuorossa on liikunnanopettaja. Kotitalousopettaja aloittakoon keskustelun.
Kotitalousope: -Voi voi. Kun Mikko on tunnilla, kaikki menee pipariksi. Tunnista tulee varsinainen pannukakku. Vaikka sen Mikon voissa paistaisi, niin kyllä on kuin velliä pussissa. Ihan menee jauhot suuhun.
Rehtori: -Entä mitä sanoo biologianopettaja?
Biologianope: -Ei se Mikko mikään musta lammas ole. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Hyvä kohtelu saattaisi kantaa hedelmää. Ellei nyt sitten käy niin, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
Rehtori: -Musiikinopettaja on pyytänyt puheenvuoroa.
Musiikinope: -Kyllä aiheuttaa Mikko usein tunnilla riitasointuja. Monesti täytyy ottaa asia aivan da capo eli alusta uudelleen. Tulee vähän sellainen fortissimo sävy ja tempo muuttuu nykiväksi. Silloin kyllä tekee mieli pitää tauko, ihan kokotauko.
Uskonnonope: -Ettei vain olisi Mikkoon isketty Kainin merkkiä. Hän on usein tunnilla kuin muukalainen Jerusalemissa. Kai meidän itse kunkin täytyisi käydä jaakobinpainia tämän asian tiimoilta.
Rehtori: -Kuka on samaa mieltä kuin uskonnonopettaja? Mitä mieltä on matematiikanopettaja?
Matikanope: -Jos laskee lempeän kohtelun plussat ja miinukset yhteen, niin mikä on summa? Ettei vain menisi miinuksen puolelle.
Tekstiilityönope: -Olen aivan rätti. Aina vaan saa kuulla Mikosta. Tekstiilityönopettajana sanoisin, että olette liian kaavamaisia, ettekö nyt muuta keksi. Tosin oikean keinon löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Mikolle voisi räätälöidä henkilökohtaisen opetussuunnitelman, joka istuisi kuin valettu.
Rehtori: -Kuvataiteenopettajakin haluaa esittää mielipiteensä.
Kuvisope: -Kyllä suunnitelmaa pitää ensin luonnostella, että saa kunnon perspektiiviä asiaan. Asetelma on siis, ettei malli -tai siis Mikko- pysy paikallaan. Kyllä tyyli ja tapa, millä asiat hahmottaa,on tärkeintä.
Rehtori (hikeä pyyhkien): -Jaaha, jaaha. Ja lopuksi vielä liikunnanopettaja.
Liikanope (on nuokkunut koko keskustelun ajan ja pitänyt vain hajanaisesti pöytäkirjaa. Herää hätkähtäen): -Minun mielestäni Mikko pitäisi kerta kaikkiaan pistää ojennukseen (ojentautuen samalla itsekin): -Olemme kaikki samalla maaliviivalla eikä kukaan voi luistella pois.
Rehtori: -Keskustelu on päättynyt. Pisteenä iin päällä toteaisin, että paljon on toistettu samaa. Jokainen on halunnut oman Eskon puumerkkinsä piirtää. Mitä on sihteeri saanut kirjoitetuksi pöytäkirjaan?
Liikunnanope: -Ööh...tuota...velliä pussissa...musta lammas...riitasointu...plussia ja miinuksia..olen aivan rätti...
Rehtori (huokaa): -Onneksi on kesäloma edessä. Eikohän se Mikkokin kesällä kasva ja kehity. Palataan seuraavan kerran asiaan elokuussa. Kiitos osallistumisesta ja mukavaa kesää!
P.S. Tämän sketsin sanoma on: kesä tulee ja pelastaa - niin oppilaan kuin opettajankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti