Ohi on!

Lukuvuosi  2013-2014 on ohi ja samalla myös työelämä omalta kohdaltani.  Oikeastaan olen nyt ensin kesälomalla ja vasta 1.8. alkaen eläkkeellä.  Mutta mitkä ovat tämänhetkiset tunteeni ja ajatukseni, joista olen melkein vuoden verran tähän blogiini kirjoitellut?

 Ensimmäinen ajatukseni on, että olen eläkkeeni (eläkkeelle pääsyni) ansainnut.  Täytyyhän elämässä olla muutakin kuin työ (=koulu, jossa olen viettänyt suurimman osan elämästäni :D).  Mutta tunteeni ovat sekoitus monenlaista: hieman haikeutta, tunnetta jonkin lopullisuudesta ja päättymisestä ja toisaalta helpotusta, toivoa uuden alkamisesta. Viimeiseen työpäivään mahtui myös surua.  Päivää ennen koulun loppumista saimme tiedon työtoverimme menehtymisestä vakavaan sairauteen, mikä hiljensi muuten niin puheliaan ja iloisen opettajainhuoneen.

Minua muistettiin kevätjuhlassa kukin ja rehtori kiitti hyvästä työstä. Valvontaluokkani oppilaat muistivat myös lahjoin ja kortein.  Eräässä kortissa luki: -Kiitos kaikesta saamastani tuesta, kiitos inspiroivasta äidinkielen opetuksesta.  Oli ilo olla oppilaanasi. Tämä kiitos on koko työurani paras tunnustus!  Eräs entinen oppilaani saapui tyttärensä (joka myös oli oppilaani) kanssa onnittelemaan ruusukimpun kera.  Korttiin oli kirjoitettu: - Olemme molemmat saaneet nauttia antamastasi opetuksesta ja ohjauksesta. Isä nuoren ja innokkaan, tytär kokeneen ja kärsivällisen opettajan huomassa. Tuhannet kiitokset!    Kahden sukupolven kiitokset, voiko enempää toivoa!

Näin on työurani saapunut päätökseensä.  Marjaomenapuu kukkii valkoisena, ja aurinko pilkistelee pilven lomasta: on kesä. Tämä on viimeinen blogikirjoitukseni.  Blogini auttoi osaltaan minua selviämään antoisasta mutta ajoittain raskaastakin viimeisestä opettajavuodesta sekä myös luopumaan ja irtautumaan.   Kiitoksia myös teille, arvoisat lukijat, jotka olette jaksaneet seurata blogiani, ja mukavaa kesää!


Ruokokaislat taipuvat tuulessa
hehkuvanpunaisena loistaa jakaranda

akaasia luo avukseni varjon
granaattiomena  tahraa asuni


kaukana on häilyvän ja oikullisen Sethin aika,
kaaos,
jolloin kivettynein kasvoin tuijotin etäisyyteen,
kaktukset repivät ihoa
ja Egyptin pimeys laskeutui ylleni


astioissa palavat suitsukkeet
eteeni kannetaan mirhamia, balsamia, taateleita, viikunoita
olen norsunluuta, ebenpuuta, kultahiekkaakin arvokkaampi
voiman jumalatar on nyt puolellani


vettä, valoa ja varjoa on  Thoth  minulle ennustanut
lootuksesta olen syntynyt uudelleen

vesiruukkujen kantajat kulkevat kaivolle
Niili virtaa leveänä ja tyynenä

Jotain vanhaa ja uutta, jotain sinistä ja lainattua

Vähiin käy työ ennen kuin kokonaan loppuu eli viikko on koulua vielä jäljellä.  Olo on oudon seesteinen, ja ympäröivä luonnon kauneus (jälleen kerran) mykistää.

Seuraavassa runossa on jotain vanhaa ja uutta, jotain sinistä ja lainattua.  Runo lainaa säkeensä 19 suomalaiselta runoilijalta.  Runoilijoiden nimet löytyvät lopusta.



Vaiti on kuu
sydämeni suuri hiljaisuus
ikkunasta sisään pyrkii illan pimeys
ja varjot valahtavat lattialle

pois päivä karkaa
ja vuosi kuluu
elämä katsoo meitä silmin hämmentävin
tuuli sotkee askeleet

noita katuja rakastin niin
ja taloja niiden reunoilla
ja puita niiden varsilla

sinä yönä olin menettänyt kaiken
sinä yönä löysin itseni
himmeänsinisessä yössä
sateen solistessa asfalttiin

olen virran partaalla paju
jonka lävitse tuulet puhaltavat
olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa
tukka ottaa tuuleen kiinni,
hiukset tarttuu tähtihin

kuu kattojen harjoilla kimmeltää
asuu kaikissa puissa kauneus hiljainen
älä huokaa jos sinun on huudettava
ota kaikki
muuta et voi saada
ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin

kirkkaat aamut kohoavat
avatusta ikkunasta kuuluu puhetta ja verho hulmuaa








Vaiti on kuu    Tuomas Anhava (Nocturne)



sydämeni suuri hiljaisuus    Eino Leino  (Nocturne)



ikkunasta sisään pyrkii illan pimeys ja varjot valahtavat lattialle    Anna-Leena Härkönen  (Oot kaikki mulle)



pois päivä karkaa
ja vuosi kuluu             J.L.Runeberg  (Ainoa hetki)



elämä katsoo meitä silmin hämmentävin    P.Mustapää  (Viimeisestä illasta)



tuuli sotkee askeleet    Tomi Kontio  (Tanssikaamme)



noita katuja rakastin niin
ja taloja niiden reunoilla      Marja-Leena Mikkola  (Laulu kuolleesta rakastetusta)
ja puita niiden varsilla



sinä yönä olin menettänyt kaiken
sinä yönä löysin itseni                          Elmer Diktonius  (Iso ja pieni minä)




himmeänsinisessä yössä
sateen solistessa asfalttiin          Mika Waltari  (Sininen yö)



olen virran partaalla paju
jonka lävitse tuulet puhaltavat           Katri Vala  (Pajupilli)



olen naurava häive helakanpunaista aurinkoa      Edith Södergran  (Vierge Moderne)



tukka ottaa tuuleen kiinni,
hiukset tarttuu tähtihin                 Jyrki Kiiskinen



kuu kattojen harjoilla kimmeltää       L.Onerva  (Pantteri)



asuu kaikissa puissa kauneus hiljainen      Helvi Juvonen  (Tuohilippi ja lähde)



älä huokaa jos sinun on huudettava    Tommy Tabermann  (Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen)



ota kaikki, muuta et voi saada    Risto Ahti  (Kertomus)



ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin     Kaarlo Sarkia  (Älä elämää pelkää)



kirkkaat aamut kohoavat       Eeva-Liisa Manner



avatusta ikkunasta kuuluu puhetta ja verho hulmuaa    Pentti Saarikoski

Ovi kesään on raollaan

I


Lapsuuden kesän

käki kukkuu

auringonvalo siivilöityy oksien läpi



mihin polku kiemurtaakaan

syvälle metsään

vai rantaan



aika on jälleen omani



tie johdattaa minut

sillan yli

toivomaani suuntaan




II


iltapäivän auringossa

viisas istuu varjossa

sypressipuun alla



olen kivunnut sadat kuluneet portaat

ihmeköynnös seuranani koko nousun ajan

matkaa on vielä jäljellä

mutta lepään



tasanteella käy raikas tuuli



katson alas

liikenteen melu kuuluu vaimeana

ihmiset kuin muurahaiset

miten kaukana

tumma, syvä metsä

lumi, raskas kylmyys



ylhäällä odottaaa huikaiseva näköala

yli kaupungin

kirkas meri ja

valkoiset purjeet



III


Puutarhan rauhassa

ammennan voimaa

maasta, mullasta



kätteni työn jälki näkyy



puun varjossa leikkii

pieni lapsi

katsoo, ihmettelee



työn paino raskaana harteillani

ajatus vapaa, kirkas

halkoo ilmaa

lintuparvi



äänen kuulen

auringon

kuuman, kitaran





IV


Niin usein olit nähnyt vaivan:

valkeat liinat

kauniisti katetut pöydät

ihanat turhuudet



nyt on sinun vuorosi

käydä pöytään:

kaikki on valmiina



ovi kesään on raollaan

Rosoinen kivi, tuulessa taipuva ruoho

Viisaus  heilautti kättään

laajassa kaaressa

ja sanoi:

-Kaiken tämän minä annan sinulle

jos hioudut sileäksi kuin kivi

jota meren tyrskyt ovat koetelleet

jos seisot suorana kuin tammi

joka ei anna kaikkien tuulien heilutella itseään

ja jos annat kaikkesi kuin simpukka

jonka tuskista syntyy helmi



Mutta nuoruus vastasi:

-Tahdon mieluummin  olla rosoinen kivi,

tuulessa taipuva ruoho

ja simpukka

joka heitetään takaisin mereen

koska sen sisältä ei löytynyt helmeä

tahdon olla vapaa

ja etsiä oman tieni



Ja nuoruus nousi siivilleen

kaihoten paikkaan

jota kartta ei kerro




Viisaus huokasi, sillä hän tiesi:

-Jotkut eivät palaa koskaan

tai kadottavat itsensä

mutta aina  joku palaa takaisin

kun elämä on hionut hänet

sileäksi kiveksi

lujaksi tammeksi

ja hohtavaksi helmeksi

täytyy vain odottaa

ja olla kärsivällinen




P.S.   Omistan runon kaikille kasvattajille ja varsinkin äideille.

Viimeinen opekokous X 2

Olen pitänyt viimeiset kokeet, hoitanut viimeisen jälki-istuntovalvonnan ja ensi viikolla on viimeinen opettajainkokoukseni.

Seuraava kirjoittamani sketsi on joskus esitetty koulumme kevätjuhlassa.  Sketsillä ei ole mitään yhteyksiä todellisuuteen ja henkilöt ovat keksittyjä.

Rehtori:  -Nyt pitäisi miettiä yhdessä tätä  Mikon tapausta.  Keskustelu villikko-Mikosta alkaa.  Sihteerivuorossa on liikunnanopettaja.  Kotitalousopettaja aloittakoon keskustelun.

Kotitalousope:  -Voi voi. Kun Mikko on tunnilla, kaikki menee pipariksi.  Tunnista tulee varsinainen pannukakku.  Vaikka sen Mikon voissa paistaisi, niin kyllä on kuin velliä pussissa.  Ihan menee jauhot suuhun.

Rehtori:  -Entä mitä sanoo biologianopettaja?

Biologianope:  -Ei se Mikko mikään musta lammas ole.  Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.  Hyvä kohtelu saattaisi kantaa hedelmää.  Ellei nyt sitten käy niin, että joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Rehtori:  -Musiikinopettaja on pyytänyt puheenvuoroa.

Musiikinope:  -Kyllä aiheuttaa Mikko usein tunnilla riitasointuja.  Monesti täytyy ottaa asia aivan da capo eli alusta uudelleen.  Tulee vähän sellainen fortissimo sävy ja tempo muuttuu nykiväksi.  Silloin kyllä tekee mieli pitää tauko, ihan kokotauko.

Uskonnonope:  -Ettei vain olisi Mikkoon isketty Kainin merkkiä.  Hän on usein tunnilla kuin muukalainen Jerusalemissa.  Kai meidän itse kunkin täytyisi käydä jaakobinpainia tämän asian tiimoilta.

Rehtori:  -Kuka on samaa mieltä kuin uskonnonopettaja?  Mitä mieltä on matematiikanopettaja?

Matikanope:  -Jos laskee lempeän kohtelun plussat ja miinukset yhteen, niin mikä on summa?  Ettei vain menisi miinuksen puolelle.

Tekstiilityönope:  -Olen aivan rätti.  Aina vaan saa kuulla Mikosta.  Tekstiilityönopettajana sanoisin, että olette liian kaavamaisia, ettekö nyt muuta keksi.  Tosin oikean keinon löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.  Mikolle voisi räätälöidä henkilökohtaisen opetussuunnitelman, joka istuisi kuin valettu.

Rehtori:  -Kuvataiteenopettajakin haluaa esittää mielipiteensä.

Kuvisope:  -Kyllä suunnitelmaa pitää ensin luonnostella, että saa kunnon perspektiiviä asiaan.  Asetelma on siis, ettei malli  -tai siis Mikko-  pysy paikallaan.  Kyllä tyyli ja tapa, millä asiat hahmottaa,on tärkeintä.


Rehtori (hikeä pyyhkien):  -Jaaha, jaaha.  Ja lopuksi vielä liikunnanopettaja.

Liikanope (on nuokkunut koko keskustelun ajan ja pitänyt vain hajanaisesti pöytäkirjaa.  Herää hätkähtäen):  -Minun mielestäni Mikko pitäisi kerta kaikkiaan pistää ojennukseen (ojentautuen samalla itsekin):  -Olemme  kaikki samalla maaliviivalla eikä kukaan voi luistella pois.

Rehtori:  -Keskustelu on päättynyt.  Pisteenä iin päällä toteaisin, että paljon on toistettu samaa.  Jokainen on halunnut oman Eskon puumerkkinsä piirtää.  Mitä on sihteeri saanut kirjoitetuksi pöytäkirjaan?

Liikunnanope:  -Ööh...tuota...velliä pussissa...musta lammas...riitasointu...plussia ja miinuksia..olen aivan rätti...

Rehtori (huokaa):  -Onneksi on kesäloma edessä.  Eikohän se Mikkokin kesällä kasva ja kehity.  Palataan seuraavan kerran asiaan elokuussa.  Kiitos osallistumisesta ja mukavaa kesää!

P.S.  Tämän sketsin sanoma on:  kesä tulee ja pelastaa - niin oppilaan kuin opettajankin.

Kaapin kätköistä, osa 2

Tässä toinen kaapin  kätköistä löytämäni kouluelämäsketsi (kirjoitettu joskus 1990-luvun puolivälissä).


Oppitunnilla  (sketsillä saattaa olla joitain yhteyksiä todellisuuteen)


Ope:  -Ennen kuin menemme varsinaiseen asiaan, minulla on teille muutamia tärkeitä asioita.  Ensinnäkin...

 (oveen koputetaan, opettaja menee avaamaan)

Anna:  -Anteeksi, että myöhästyin.  Äiti ei herättänyt ajoissa.

Ope:  -Mene reippaasti paikallesi.  No niin, mitä minun pitikään sanoa.  Siis tärkeitä asioita, oikeastaan  luokanvalvojan asioita.  Ensinnäkin...
    
  (oveen koputetaan, opettaja menee avaamaan)

Vesa:  -Anteeksi, myöhästyin bussista.

Ope:  -Mene nopeasti paikallesi.  No niin siis ...

Keskusradio:  -Anteeksi tunnin keskeytys, luokan luottamusoppilaita pyydetään heti tulemaan ruokalaan.

Pete:  -Minun pitää lähteä.

Ope:  -Hyvä on, mutta ota sitten muilta selvää, mitä tunnilla tehtiin.  (oppilas lähtee)

Ope:  -Nyt vihdoin poissaoloista.  Kalle, täällä on merkintä viime perjantain poissaolosta keskellä päivää.  Olitko poissa koko päivän?

Kalle:  -Mitä, en ollut ollenkaan poissa.

Ope:  -Kyllä täällä on merkintä: kolmas tunti.

Kalle:  -Ai niin, olin terveydenhoitajalla.

Mia:  -Opettaja, opettaja, nyt muistinkin, minulla on hammaslääkäri!

Ope:  -Selvä, mene sitten, mutta huolehdi sitten läksyistä.  (oppilas lähtee)

Ope:  -Sitten täällä on tunnin poissaolo maanantaina Villen kohdalla.  Mitä se merkitsee?

Ville:  -Ei voi olla.

Ope:  -Kyllä on, katso itse.

Ville:  -Ai niin, nukuin pommiin.

 (oveen koputetaan, opettaja menee avaamaan)

Mika:  -Anteeksi, että myöhästyin.  Herätyskello ei soinut.

Ope:  -Mene viipymättä paikallesi.  Ja sitten myöhästymiset...

Lauri:  -Opettaja, saanko mennä vessaan?

Ope:  -Onko varmasti hätätapaus?

Lauri:  -On, on.

Ope:  -No, mene sitten nopeasti.  (oppilas lähtee)

Ope:  -Lassi, sinulla on 7 myöhästymistä.  Miten selität tämän?

Lassi:  -Ei voi olla.

Ope:  -On, on.  Eivät kai opettajat huvikseen niitä merkitse.

Lassi:  Mua vainotaan.  Mitä mä nyt oon minuutin myöhästynyt...

Ope:  -Täällä lukee, että myöhästynyt 40 minuuttia.

Lassi:  -Liioittelua, liioittelua.  Kyllä maikat on pikkumaisia.

Ope:  -Jaa, jaa.  Kyllä sinun nyt täytyy parantaa tapasi tai saat jälki-istuntoa.

Ope:  -Jos nyt pääsisimme vihdoin asiaan.  Annan teille monisteet ja ... missäs ne nyt ovatkaan?  Ai, ne taisivatkin jäädä opettajainhuoneeseen.  Menen hakemaan ne.  Kai voin luottaa teihin, että olette  kunnolla sen aikaa.

(Opettajan lähdettyä kaksi oppilasta häipyy luokasta.  Opettaja tulee.)

Ope:  -Missä Pekka ja Teemu ovat?

Maiju:  -Ne meni käytävään.

Jani ja Joni:  -Me voidaan mennä hakemaan.

Pasi:  -Mä myös.

Ope:  -No, menkää.  Mutta tulkaa takaisin myös.  (oppilaat lähtevät)

Ope:  Voimme vihdoin aloittaa.  Mutta kuinka täällä on niin vähän oppilaita?  No, joka tapauksessa ...

Keskusradio:  -Huomio!  Kaikkien on viipymättä lähdetävä luokasta.  Tämä on poistumisharjoitus.  Tavarat on jätettävä luokkaan.

Ope:  -Voi ei!

Oppilaat:  -Jihhuu!  (kaikki lähtevät)


P.S.  Ja tämän sketsin sanoma oli, että opettajan työ ei aina suju suunnitellusti.  Yllätystekijöihin (muuttuja x:ään) pitää aina varautua.

Kaapin kätköistä, osa 1

Olen alkanut siivota luokassani, koska lukuvuoden ja työelämän loppu jo häämöttää.    Löysin kaapin  monistepinosta pari kouluelämäsketsiä, jotka olen joskus muinoin kirjoittanut ja antanut oppilaiden lukea.  Oppilaiden mielestä sketseissä ei ollut mitään huvittavaa, eivätkä he ymmärtäneet edes kerran naurahtaa.  Ehkä aihe liippasi liian läheltä.  Luultavasti vain kohtalotoveri, toinen opettaja, näkee niissä jotain tragikoomista, työhömme olennaisesti liittyvää.  Sketsien kirjoittamisesta on kulunut muutama vuosikymmen, mutta mielestäni niiden sanoma on edelleen ajankohtainen.


Matikantunnilla


Luokka lojuu käytävässä ja odottaa opettajaa.

Malla:  -Tuliks meille jotain läksyy?

Pete: - Eksä muka muista?  Se anto koko sivun läksyks.

Malla, Katri ja Pekka:  -En mä vaan tienny. Lainatkaa meille vihkoja et me saadaan kopsata ne.  (alkavat kopsata)

Pete:  -Voi ei, maikka tulee.

Luokassa

Ope:  -Hyvää päivää luokka.  Ajattelin pitää tänään kertauskokeen.  Se on aivan pieni, mutta vaikuttaa silti numeroon.  Kokeessa on aiheena  pelkät polynomit.

Anna:  -Vaikuttaaks koe numeroon?

Pete:  -Ei muilla luokillakaan oo mitään kokeita.

Kari:  -Mitä?  Onks meil kokeet?

Katri:  -Tuleeks niihin polynomit?

Siru:  -Onks ne isot kokeet?

Ope:  -No niin, Saatte käyttää kirjaa ja laskinta apuna.  Koe tehdään ruutupaperille.  Koepaperiin ei saa tehdä merkintöjä.  (jakaa kokeet)

Miisa:  -Ope hei, saaks koepaperiin laskea?

Ope:  -Juurihan sanoin, ettei siihen saa laskea.

Pekka:  -Saaks käyttää laskinta?

Ope:  -Kyllä saa.

Anna:  -Saaks käyttää laskinta?

Pete:  -Mitä täs ykköses lukee?

Siru:  -Tä!  Onks tää koe pölynomista?  Mikä se on?

Juvonen:  -Miks Sari saa kattoa kirjasta?

Kari:  -Onks nää kokeet?

Ope:  -Ykköstehtävä on vähän epäselvä.  Siinä täytyy vain laskea ne luvut yhteen.

Anna:  -Mä en saa selvää täst ykkösestä, mitä siinä pitää tehdä?

Kari:  -Ope, saaks käyttää laskinta?

Pete:  -Hei!  Saaks täs kattoo kirjasta?

Siru:  -Ei meil oo ollu näit asioita.

Pekka:  -Mäkin haluun kattoo kirjasta.

Myöhemmin.

Malla:  -Voiks tän kokeen palauttaa jo?

Ope:  -Ei vielä.  Voisit vaikka tarkastaa ne tehtävät vielä.

Anna:  -Juvonen pölli mun laskimen.

Seppo:  -Eihän tässä saa käyttää laskinta?

Pete:  -Voiks tän kokeen palauttaa jo?

Ope:  -No niin, nyt voitte palauttaa kokeet.

Kari:  -Häh?  Nyt jo?  Mä oon vasta kakkosessa.

Pete:  -Saaks tän kokeen jo palauttaa?

Kari:  -Voiks laskee välkän ajan?

Malla:  -Saaks lähtee jo?

Ope:  -Ei saa.

Seppo:  Miks ei?

Ope.  -Rehtori on sanonut, että ei saa päästää yhtään aikaisemmin.

Malla:  -Ei me sille kerrottais.

Ope:  -No, lähtekää nyt sitten.

Kari:  -Ihan epistä.  Mä oon vasta kolmosessa.

Ope:  -Kokeet saatte sitten keskiviikon tunnilla.

Siru:  -Koska me saadaan takas kokeet?

Kari:  -Miks mulle ei sanottu et saa kattoa kirjasta?

Muut oppilaat lähtevät.  Kari jää vielä luokkaan.

Ope:  -Kari, palauta kokeesi.

Kari:  -Mitä?

Ope:  -Palauta kokeesi.

Kari:  -Koska me saadaan nää kokeet?

Ope:  -Keskiviikkona.

Kari:  -Saiks täs käyttää laskinta?

Ope:  -No, Kari, menehän jo.

Kari:  -Mitä me tehdään ens tunnilla?  Vaikuttaaks tää paljon numeroon?  Mitä siin ykköses piti tehdä?  jne. jne.


P.S.  Sketsin sanomahan oli, että opettaja on lähes ylimaallinen olento: loputtoman kärsivällinen ja pitkämielinen  (läheistä sukua pyhimykselle).