Median mahti eli jyrääkö se meitin

Viime aikoina on puhuttu siitä, että koulujen mediakasvatusta tulisi lisätä.  Tähän on vaikuttanut se, että saamme yhä enemmän tietoa median kautta ja median merkitys kasvaa jatkuvasti.  Media jyrää panssarivaunun voimalla kaiken eteensä tulevan ja ulottaa mustekalan tavoin lonkeronsa ihmisen jokaiseen elämänalueeseen ja jokaiseen maailman kolkkaan.  Media liioittelee ja nostaa esiin kielteisiä asioita.  Mutta ei media ole yksistään paha vaan tietysti myös hyvä ja hyödyllinen: se tuo valoa sinne, missä on pimeää. Median avulla saamme reaaliaikaista tietoa maailman tapahtumista. Internetillä ja sosiaalisella medialla on ollut  suuri vaikutus jopa joidenkin vallankaappauksien ja sisällissotien syntymiseen.  Epätasa-arvoisissa oloissa elävät ihmiset eivät enää suostu samaan kuin ennen ja vaativat oikeutta, kun ovat saaneet tietoa paremmasta.

Mediakasvatukseen kuuluu kaikenlaisia asioita.  Päätavoitteena on kasvattaa oppilaiden kriittistä medialukutaitoa eli valmiuksia tulkita kriittisesti median sisältöjä.  Tavoitteena on myös, että oppilaat aktiivisesti osallistuisivat median avulla ympäristönsä kehittämiseen. Koulu antaa jo nyt mediakasvatusta, esimerkiksi äidinkielessä ja kuvataiteessa.

Seitsemännellä luokalla käsitellään äidinkielessä mm. tiedonhankintaa ja elokuvaa, tehdään haastatteluja, sarjakuvaa ja omia uutisia.  Kahdeksannella luokalla tarkastelun  kohteena ovat   kantaa ottavat ja tietoa välittävät lehtitekstit, mainos, verkkotekstit ja televisio.  Oppilaat kirjoittavat mielipidetekstin ja arvostelun, pitävät  vaikuttavan puheenvuoron ja väittelevät. Yhdeksännellä luokalla tutkitaan asiatyyliä ja opetellaan pitämään puhe.  Eli peruskoulussa  saadaan aika kattava pakkaus mediatietoutta, myös itse tekemällä ja harjoittelemalla.  Lisäksi koulussa pidetään sanomalehtiviikko kerran vuodessa.

Oppilaat oppivat,  että mainoksen ainoa tarkoitus on myydä.  He arvostelevat mainosten yksipuolista naiskuvaa ja tietävät kuvien käsittelystä kaiken.  Myös julkkiskulttuuria puidaan, esim.sitä, miten vaikeaa julkisuutta on hallita. Joillakin nuorilla on harhakuvitelmia julkisuuden hyvistä puolista, eivätkä he tule ajatelleeksi julkisuuden vaaroja.  Nuoret ovat aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä.  He lukevat verkkolehtiä ja blogeja ja julkaisevat tekstejä ja kuvia muiden nähtäväksi. Heidän on hyvä tietää myös  internetin vaaroista ja väärinkäytöistä. Eli on tärkeää oppia käyttämään mediaa turvallisesti.


Media on murroksessa, ja perinteinen printtimedia antaa tilaa sähköiselle.  Lapset lukevat ja katsovat satuja tableteilta, ja perinteinen kirja saattaa jäädä vähitellen varjoon.  Kirja ei ole enää ainoa tiedon lähde, mikä voi olla tasa-arvoisempaakin.   Tulevaisuus on entistä enemmän verkossa.  Uusi vuoden 2016 opettussuunnitelma pitää  tieto- ja viestintäteknologiaa (TVT)  välttämättömänä kansalaistaitona ja olennaisena osana monilukutaitoa.  Koulussamme tarjotaan robotiikkaa valinnaisaineena.  Omasta näkökulmastani  ( 60 vuoden aikaperspektiivillä)  tuntuu kuin tieteistarinan maailma olisi tullut todeksi. Eihän siitä kauan ole, kun naapurin televisiota käytiin ihmettelemässä (ja katsomassa prinsessa Margaretin häitä, jotka olivat sen ajan suuri mediatapahtuma).  Täytyy vain toivoa,  että kaikki tuo teknologia tyytyy rengin  asemaan  eli palvelee ihmistä eikä käy päinvastoin.  Tämä näin lopuksi hieman vanhanaikaisesti varoitellen todettakoon.