Houston, we have a problem

Olin jokin aika sitten katsomassa monta Oscaria kahminutta Gravity-elokuvaa.  Se oli 3D-versio, ja  avaruusromu tuntui erikoislasien läpi katsottuna tulevan kohti.  Elokuvasta oli saatu erittäin  autenttisen tuntuinen,  ja seuraavana yönä leijailinkin unessani avaruudessa.  Sandra Bullockin näyttelemä yksin avaruuteen jäänyt astronautti lausui useaankin kertaan klassisen repliikin: -Houston, we have a problem.

Opettajan työ on välillä hyvin raskasta.  Totesin tänään  parikin kertaa mielessäni: -Houston, we (=I) have a problem.  Mayday, mayday!  ( esim. Mitä tehdä oppilaalle, kun tämä sanoo kaikkeen: -Ei kiinnosta! ja katsoo tämän oikeuttavan laiskotteluun, rumasti puhumiseen ja toisten häiritsemiseen?)  Opetustyö on luonteeltaan ihmissuhdetyötä, ja opettajat tekevät työtä koko persoonallaan.  Täten tuo työ on hyvin haavoittuvaa.  Opettaja toimii koko ajan aikuisen ihmisen mallina, ja päivittäisissä sadoissa valintatilanteissa hänen täytyy tehdä ratkaisut oppilaan parasta ajatellen.  Mutta koska opettaja ei ole mikään panssarista tehty yli-ihminen, riittämättömyyden tunne konfliktitilanteissa uuvuttaa.

En tiedä, mihin genreen Gravity pitäisi luokitella.  Kauhua ja jännitystä ainakin riitti.  Kauhu on viime viikkoina ollut aiheena kahdeksansilla luokilla, kun olemme käsitelleet kauhukirjallisuutta.  En tiedä, onko koko aiheessa mitään opettavaista, mutta onhan hyvä, että ihminen voi kohdata kammottavia tapahtumia turvallisesti kirjan tai elokuvan avulla.  Näin voi ehkä myös käsitellä omia pelkojaan.  Kauhufiktio on lajina ikivanha, ja jo muinaisilla leiritulilla ihmiset viihdyttivät toisiaan kertomalla kummitusjuttuja.  Aika monet nuoret tuntuvat katselleen todella hurjia kauhuelokuvia  eli laji on heille jo sitäkin kautta tuttu.  Kauhun ilmaisemista kielen ja kerronnan keinoin harjoitellaan kirjoittamalla oma kauhutarina.

Kauhua riittää myös koulun ulkopuolisessa maailmassa.  Kauhun tasapainoa koetellaan, kun jo historiaan jäänyt kylmä sota tuntuu taas käynnistyneen.  Pohjois-Korean groteskit  tapahtumat ovat kuin  pahimmasta  painajaisesta.  Maanjäristykset ja tsunamit vaurioittavat ydinvoimaloita ja ajavat ihmisiä maanpakoon.  Sisällissotia puhkeaa, kun ihmiset haluavat parempaa ja armeijat asettuvat valtaapitävien puolelle.   Lentokone katoaa kuin tuhka tuuleen.

Kauhutarinoita syntyy myös hyvinvointi-Suomessa.  Lapsia jätetään heitteille ja pahoinpidellään kuoliaaksi.  Joku tappaa perheensä ja sen jälkeen itsensä.  On koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista.  Vanhuksia jätetään oman onnensa nojaan. Nuoret masentuvat ja syrjäytyvät elämästä.  Todellisen elämän kauhutarinoilta ei voi ummistaa silmiään, vaikka haluaisi.