Rakas päiväkirja

Olen 10-vuotiaasta saakka pitänyt päiväkirjaa.  Sain kauniin ruskeanahkaisen, kultalukollisen päiväkirjan lahjaksi jouluna 1964.  Aluksi merkintöjä tuli harvakseltaan, mutta sittemmin tahti kiihtyi.  Olen tallettanut kaikki päiväkirjani, ja niitä on kertynyt noin 80.  Pidän päiväkirjaa yhä, ja kirjoitan päivittäin kolmeen eri päiväkirjaan: työpäiväkirjaan (sen virallisen opettajan päiväkirjan lisäksi), "siviili"päiväkirjaan sekä (nyttemmin niin  muodikkaaseen) kiitollisuuspäiväkirjaan.  Ja onhan tämä blogikin eräänlainen julkinen päiväkirja, johon omalla nimellä kirjoittaen tulee  tietysti kirjatuksi aika sensuroituja ja viimeisteltyjä ajatuksia.

Päiväkirjani ovat toimineet minulla huoli-, terapia-, pohdinta-, suunnittelu-, salaisuus-. mahdollisuus- ja tunnepäiväkirjana.  Olen kirjoittamalla yrittänyt saada selville, mitä ja miten oikein ajattelen. Olen myös hionut kirjallista ilmaisuani ja pyrkinyt jonkin asian tai tuntemuksen tarkkaan ja havainnolliseen ilmaisemiseen.  Olen listannut mielenkiintoisia  kirjoja ja lainannut niistä merkityksellisinä pitämiäni kohtia.

Teini-iässä tuli tietysti vuodatetuksi maailmantuskaa päiväkirjan sivuille, välillä pohjamutia myöden, välillä kevyemmin.  Tutkimuksen mukaan teini-ikäisten tyttöjen tunnepitoiset purkaukset ovat samantyyppisiä ajasta ja paikasta riippumatta.  Eli 1800-luvun ranskalainen tyttö kirjoitti suurin piirtein samalla tyylillä kuin esimerkiksi nykyajan japanilainen tyttö.  Kiehtovaa.

Päiväkirjaa kirjoittaessa oppii tuntemaan itsensä, kun kuuntelee omaa sisäistä ääntään.  Omat ajatukset ja tunteet selkiytyvät.  Kun vuosikymmenten päästä selailee omia merkintöjään, voi oivaltaa, miten on muuttunut (tai miten perussisin on säilynyt samana).  Jos on malttanut  dokumentoida  hetkiä elämästä, tapahtumista ja niihin liittyneistä ihmisistä, niitä on hauskaa ja mielenkiintoista lukea myöhemmin.

Päiväkirjaa kirjoitetaan yleensä vain itselle. Jotkut lopettavat kirjoittamisen aikuistuttuaan ja joko hävittävät nuoruutensa päiväkirjat tai säästävät ne omille lapsilleen.  Ja joskus päiväkirja löydetään myöhemmin ja julkaistaan, kuten kävi Anne Frankin päiväkirjalle.  Sitä ovat sukupolvet toisensa jälkeen lukeneet autenttisena todisteena ihmiskunnan järkyttävävästä tragediasta.  Suomalaisista julkaistuista päiväkirjoista tulee mieleen esimerkiksi Aino Kallaksen, Saima Harmajan ja Marja-Liisa Vartion päiväkirjat.  Kaikki naisten, joista tuli kirjailijoita ja joiden päiväkirjn sivuilta saa lukea paitsi kirjoittajien tunnoista myös sen ajan historiasta.

 Omaelämällinen kirjoittaminen on nykyisin  erittäin suosittua. On hienoa ajatella, että oma pää (muisti, mieli) on kuin aarrearkku, josta voi poimia kaikenlaista mielenkiintoista.   Lukijat ovat löytäneet alun perin norjalaisen, mutta Ruotsiin muuttaneen Karl Ove Knausgårdin kirjat, joista on tullut nykykirjallisuuden bestsellereitä.  Kuusiosaisesta omaelämäkerrallisesta romaanisarjasta on suomeksi ilmestynyt kolme (luin ja pidin kovasti).  Tarkkojen arkipäivän havaintojen väliin Knausgård  kirjoittaa pohdiskelevampaa tekstiä ihmisenä olemisesta, ajasta ja muistista, mikä tekee hänen tyylistään nautittavan.  Odotan innolla seuraavien osien suomennoksia.

P.S.  Rakas päiväkirja!

Et voi uskoa, mitä tänään tapahtui: täytin  60 vuotta!  Se on aivan uskomatonta.  Tuntuu kuitenkin kuin olisin sama hupakko kuin ennenkin. ( toivottavasti  sentään kypsempi hupakko  :D  )

Houston, we have a problem

Olin jokin aika sitten katsomassa monta Oscaria kahminutta Gravity-elokuvaa.  Se oli 3D-versio, ja  avaruusromu tuntui erikoislasien läpi katsottuna tulevan kohti.  Elokuvasta oli saatu erittäin  autenttisen tuntuinen,  ja seuraavana yönä leijailinkin unessani avaruudessa.  Sandra Bullockin näyttelemä yksin avaruuteen jäänyt astronautti lausui useaankin kertaan klassisen repliikin: -Houston, we have a problem.

Opettajan työ on välillä hyvin raskasta.  Totesin tänään  parikin kertaa mielessäni: -Houston, we (=I) have a problem.  Mayday, mayday!  ( esim. Mitä tehdä oppilaalle, kun tämä sanoo kaikkeen: -Ei kiinnosta! ja katsoo tämän oikeuttavan laiskotteluun, rumasti puhumiseen ja toisten häiritsemiseen?)  Opetustyö on luonteeltaan ihmissuhdetyötä, ja opettajat tekevät työtä koko persoonallaan.  Täten tuo työ on hyvin haavoittuvaa.  Opettaja toimii koko ajan aikuisen ihmisen mallina, ja päivittäisissä sadoissa valintatilanteissa hänen täytyy tehdä ratkaisut oppilaan parasta ajatellen.  Mutta koska opettaja ei ole mikään panssarista tehty yli-ihminen, riittämättömyyden tunne konfliktitilanteissa uuvuttaa.

En tiedä, mihin genreen Gravity pitäisi luokitella.  Kauhua ja jännitystä ainakin riitti.  Kauhu on viime viikkoina ollut aiheena kahdeksansilla luokilla, kun olemme käsitelleet kauhukirjallisuutta.  En tiedä, onko koko aiheessa mitään opettavaista, mutta onhan hyvä, että ihminen voi kohdata kammottavia tapahtumia turvallisesti kirjan tai elokuvan avulla.  Näin voi ehkä myös käsitellä omia pelkojaan.  Kauhufiktio on lajina ikivanha, ja jo muinaisilla leiritulilla ihmiset viihdyttivät toisiaan kertomalla kummitusjuttuja.  Aika monet nuoret tuntuvat katselleen todella hurjia kauhuelokuvia  eli laji on heille jo sitäkin kautta tuttu.  Kauhun ilmaisemista kielen ja kerronnan keinoin harjoitellaan kirjoittamalla oma kauhutarina.

Kauhua riittää myös koulun ulkopuolisessa maailmassa.  Kauhun tasapainoa koetellaan, kun jo historiaan jäänyt kylmä sota tuntuu taas käynnistyneen.  Pohjois-Korean groteskit  tapahtumat ovat kuin  pahimmasta  painajaisesta.  Maanjäristykset ja tsunamit vaurioittavat ydinvoimaloita ja ajavat ihmisiä maanpakoon.  Sisällissotia puhkeaa, kun ihmiset haluavat parempaa ja armeijat asettuvat valtaapitävien puolelle.   Lentokone katoaa kuin tuhka tuuleen.

Kauhutarinoita syntyy myös hyvinvointi-Suomessa.  Lapsia jätetään heitteille ja pahoinpidellään kuoliaaksi.  Joku tappaa perheensä ja sen jälkeen itsensä.  On koulukiusaamista ja työpaikkakiusaamista.  Vanhuksia jätetään oman onnensa nojaan. Nuoret masentuvat ja syrjäytyvät elämästä.  Todellisen elämän kauhutarinoilta ei voi ummistaa silmiään, vaikka haluaisi.

Kiitos, Minna Canth

       

   jäätyäsi seitsemän lapsen yksinhuoltajaksi

   murehdit jaksamistasi ja selviämistäsi

              
   tartuit sitten toimeen ja muutit Jyväskylästä Kuopioon

  nostit isäsi perustaman kaupan jaloilleen ja elätit sillä lapsesi

  oman aikasi tytöt opiskelivat kainoutta, ranskan kieltä ja käsitöitä

  meidän kaikkien suomalaisten naisten on kiittäminen Sinua

                 

  että pääsimme kouluun ja saimme opiskella myös pojille tarkoitettuja aineita

             

  kirjoissasi ja sanomalehdissä paransit maailmaa

  ihmisyyden puolustaminen teki sinusta vallankumouksellisen

  tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden vaatiminen anarkistin

  näytelmäsi Työmiehen vaimo vaikutti lakiiin

  joka oikeutti naisen hallitsemaan omaa ansiotuloaan

  vierailit vankiloissa ja mielisairaaloissa

  ja vaadit oloihin parannuksia

  uudistit kirjallisuutta ja salongissasi puhalsivat

                         
  uudet eurooppalaiset tuulet

  kuolit vain 53-vuotiaana sydänkohtaukseen

  olit ottanut suureen sydämeesi

  kaikki

  naiset, heikot, sorretut ja vähäosaiset

  elät    teoksissasi


  näytelmissäsi, joita yhä esitetään

  sekä tasa-arvossa, jonka suomalaiset naiset saavuttivat

  Sinun ansiostasi

P.S.   Minna Canthin  syntymästä  tulee  kuluneeksi  175  vuotta  19.3.2019

                                     

                                    

                   

                              

Median mahti eli jyrääkö se meitin

Viime aikoina on puhuttu siitä, että koulujen mediakasvatusta tulisi lisätä.  Tähän on vaikuttanut se, että saamme yhä enemmän tietoa median kautta ja median merkitys kasvaa jatkuvasti.  Media jyrää panssarivaunun voimalla kaiken eteensä tulevan ja ulottaa mustekalan tavoin lonkeronsa ihmisen jokaiseen elämänalueeseen ja jokaiseen maailman kolkkaan.  Media liioittelee ja nostaa esiin kielteisiä asioita.  Mutta ei media ole yksistään paha vaan tietysti myös hyvä ja hyödyllinen: se tuo valoa sinne, missä on pimeää. Median avulla saamme reaaliaikaista tietoa maailman tapahtumista. Internetillä ja sosiaalisella medialla on ollut  suuri vaikutus jopa joidenkin vallankaappauksien ja sisällissotien syntymiseen.  Epätasa-arvoisissa oloissa elävät ihmiset eivät enää suostu samaan kuin ennen ja vaativat oikeutta, kun ovat saaneet tietoa paremmasta.

Mediakasvatukseen kuuluu kaikenlaisia asioita.  Päätavoitteena on kasvattaa oppilaiden kriittistä medialukutaitoa eli valmiuksia tulkita kriittisesti median sisältöjä.  Tavoitteena on myös, että oppilaat aktiivisesti osallistuisivat median avulla ympäristönsä kehittämiseen. Koulu antaa jo nyt mediakasvatusta, esimerkiksi äidinkielessä ja kuvataiteessa.

Seitsemännellä luokalla käsitellään äidinkielessä mm. tiedonhankintaa ja elokuvaa, tehdään haastatteluja, sarjakuvaa ja omia uutisia.  Kahdeksannella luokalla tarkastelun  kohteena ovat   kantaa ottavat ja tietoa välittävät lehtitekstit, mainos, verkkotekstit ja televisio.  Oppilaat kirjoittavat mielipidetekstin ja arvostelun, pitävät  vaikuttavan puheenvuoron ja väittelevät. Yhdeksännellä luokalla tutkitaan asiatyyliä ja opetellaan pitämään puhe.  Eli peruskoulussa  saadaan aika kattava pakkaus mediatietoutta, myös itse tekemällä ja harjoittelemalla.  Lisäksi koulussa pidetään sanomalehtiviikko kerran vuodessa.

Oppilaat oppivat,  että mainoksen ainoa tarkoitus on myydä.  He arvostelevat mainosten yksipuolista naiskuvaa ja tietävät kuvien käsittelystä kaiken.  Myös julkkiskulttuuria puidaan, esim.sitä, miten vaikeaa julkisuutta on hallita. Joillakin nuorilla on harhakuvitelmia julkisuuden hyvistä puolista, eivätkä he tule ajatelleeksi julkisuuden vaaroja.  Nuoret ovat aktiivisia sosiaalisen median käyttäjiä.  He lukevat verkkolehtiä ja blogeja ja julkaisevat tekstejä ja kuvia muiden nähtäväksi. Heidän on hyvä tietää myös  internetin vaaroista ja väärinkäytöistä. Eli on tärkeää oppia käyttämään mediaa turvallisesti.


Media on murroksessa, ja perinteinen printtimedia antaa tilaa sähköiselle.  Lapset lukevat ja katsovat satuja tableteilta, ja perinteinen kirja saattaa jäädä vähitellen varjoon.  Kirja ei ole enää ainoa tiedon lähde, mikä voi olla tasa-arvoisempaakin.   Tulevaisuus on entistä enemmän verkossa.  Uusi vuoden 2016 opettussuunnitelma pitää  tieto- ja viestintäteknologiaa (TVT)  välttämättömänä kansalaistaitona ja olennaisena osana monilukutaitoa.  Koulussamme tarjotaan robotiikkaa valinnaisaineena.  Omasta näkökulmastani  ( 60 vuoden aikaperspektiivillä)  tuntuu kuin tieteistarinan maailma olisi tullut todeksi. Eihän siitä kauan ole, kun naapurin televisiota käytiin ihmettelemässä (ja katsomassa prinsessa Margaretin häitä, jotka olivat sen ajan suuri mediatapahtuma).  Täytyy vain toivoa,  että kaikki tuo teknologia tyytyy rengin  asemaan  eli palvelee ihmistä eikä käy päinvastoin.  Tämä näin lopuksi hieman vanhanaikaisesti varoitellen todettakoon.

Chi ja mindfulness eli mitä on hyvinvointi

Lauantaina olin pakollisessa  ( ei ihan viimeisessä)  Veso-koulutuksessa.  Aiheena oli  Hyvinvoiva opettaja - hyvinvoiva koulu.  En ole ollut  37  vuotta kestäneen työurani aikana  vastaavassa, joten  toivoin, että näin viimeisellä maalisuoralla kenties oppisin asiasta jotain  uutta.

Hyvinvointi on käsite, joka nähdään usein vain elämäntapa-asiana, johon kuuluvat liikunta, ravinto, terveys jne. Nämä ovat asioita, joihin voi suurimmaksi osaksi  itse vaikuttaa.  Työhyvinvointi  on kuitenkin hyvin laaja kokonaisuus, johon kuuluvat  myös  persoonallisuustekijät  (esim. velvollisuudentunto ja elämänasenne),  työuran laatu  (esim. organisaatiomuutokset,  työn epävarmuus) ja työympäristöön liittyvät tekijät  (esim. sisäilma).  Niin ikään siihen vaikuttavat  johtamiseen liittyvät tekijät  (esim. vuorovaikutussuhde esimieheen ja ammatillinen tuki), työyhteisö, työn mielekkyys ja hallinta sekä yksityiselämään liittyvät paineet.  Hyvin monenlaisista asioista koostuu siis työntekijän hyvinvointi.

Koulu tarvitsee paitsi hyvinvoivat opettajat  myös hyvinvoivat oppilaat. Tietysti myös heidän hyvinvointiinsa vaikuttavat monet erilaiset asiat.  Yhteiskunnalliset ilmiöt ( mm. vanhempien kokema työstressi, lomautukset ja työttömyys) vaikuttavat kodin välityksellä oppilaisiin (ja tätä kautta kouluun).

 Koulu omasta puolestaan tekee parhaansa  oppilaiden tukemiseksi.  Opettajan (ja oppilaan) apuna on ns. kolmiportainen tuki: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki.  Nämä pitävät sisällään mm. tukiopetusta, henkilökohtaisia oppimissuunnitelmia, oppiaineen  yksilöllistämistä ja erityisopetusta.  Myös  moniammatillista osaamista edustava oppilashuoltoryhmä auttaa oppilasta.  Kohtalaisen uusi oppiaine, terveystieto, jakaa monipuolista tietoa hyvinvointiin vaikuttavista asioista.

Oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnista voi olla huolissaan tulossa olevien niukkenevien resurssien vuoksi, sillä esimerkiksi suuret ryhmäkoot tai pula oppimisvälineistä tuovat mukanaan ongelmia.

Hiihtoloman Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu suomalaisesta tutkimuksesta, jonka tarkoituksena on selvittää, edistääkö läsnäolon taito eli tietoisuustaitojen (mindfulness) harjoittaminen lasten ja nuorten mielenterveyttä.  Kuulostaa hienolta, sillä itse uskon alun perin zenbuddhalaisuudesta alkunsa saaneeseen läsnäolon taidon harjoittamiseen.  Daniel Goleman on todennut: "Kun harjoitamme tietoista läsnäoloa, alamme ymmärtää paremmin mieltämme.  Oivallamme, että ajatuksemme ja tunteemme tulevat ja menevät aaltoillen.  Tämä tietoisuus auttaa meitä hallitsemaan tunteitamme paremmin." (kirjassa 10  läsnäolon minuuttia )  Läsnäolon taitoihin kuuluu paitsi tietoinen hengittäminen ja aistiminen myös tunteiden tunnistaminen sekä kiitollisuuden, empatian ja ystävällisyyden osoittaminen.

Olin hiihtoloman alussa yhden päivän mittaisella Chi Kung -kurssilla.  Chi Kung on ikivanha kiinalainen voimistelumuoto, joka perustuu rennon tilan saavuttamiseen, syvään hengitykseen ja pehmeään liikkeeseen.  Kahdeksan yksinkertaisen ja kiireettömän  liikkeen avulla edistetään chin eli elämänenergian vapaata virtausta ihmisen kehossa.  Kiinalainen viisaus toteaakin, että  kun käytät saranoita joka päivä, ruoste ei estä avaamasta ovea.  Viiden tunnin kurssilla chini virtaili niin tehokkaasti, että seuraavana päivänä en ollut päästä sängystä ylös.  Mutta  ovi uuteen  tuli näin avatuksi.