On sitten lokakuu, jonka huomaa esimerkiksi punaisesta nenästä ulkovalvonnassa. Opettajan työssä on paljon hyvää. Se on ikiaikainen, hieno ja merkityksekäs ammatti. Mutta on myös sellaisia asioita, joita en kyllä jää kaipaamaan siirtyessäni eläkkeelle. Näitä ovat välituntivalvonnat, jälki-istuntovalvonnat, kokeiden korjaus, kurinpito, ajoittainen huono sisäilma ja melu, jonottaminen ruokalassa ja ruuan hotkaisu kiireessä, opekokoukset ... Listaa voisi vielä jatkaa, mutta häveliäästi tässä kohtaa vaikenen.
Nyt tuli huono omatunto, joten kiiruusti listaan myös asioita, joita jäänen kaipaamaan. Eli energiaa puhkuvia työtovereita (=oppilaita), joilla ei kauheasti ole huolta huomisesta, yllätyksellisyyttä (koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan) ja suht samanlaisen arvomaailman jakavia kollegoita.
Opettajan työn plussapuolia ovat myös vaihtelevanpituiset työpäivät, ne kuuluisat pitkät lomat, työn itsenäisyys, työn ylevät tavoitteet. Äidinkielen opettajan työssä voit kehittää itseäsi loputtomiin,sillä äidinkieli on MAAILMOJASYLEILEVÄ oppiaine, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Voinkin nyt lopettaa tämän kirjoituksen ja mennä sivistämään itseäni eli lukemaan dekkaria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti