Ajatus hieman takkuaa, vaikka on juuri palattu lomalta. Mikä siinä onkin, että viikon loman jälkeen on vaikea aloittaa työt? Kuulostaa kauhealta valittaa tästä asiasta mutta näin vaan on. Oppilaatkin ovat aika vallattomia, ja on täysi työ asettaa heidät jälleen ruotuun. No, tässä ei nyt auta murhe eikä valitus vaan eteenpäin, näin Aleksis Kiveä vapaasti mukaillen.
Kahdeksannella luokalla käsitellään mm. dekkarikirjallisuutta. Oppilaat oppivat jännityskirjallisuuden lajit (=arvoitusdekkari, kovaksikeitetty dekkari, rikosromaani, poliisiromaani ja kansinvälinen trilleri). He luovat oman etsivähahmonsa, joita tänä vuonna ovat esimerkiksi agentti KalleWirtanen, rikostutkija Helena Rauskunen, salapoliisi Sera Holmes, ex-poliisi, harrastelijaetsivä Janne Leinonen, rikospoliisi Aki Kiteen poliisilaitokselta, EBI:n etsivä Franklin ja salaistakin salaisempi salapoliisi Mr. Mustache. Ja sitten kasiluokkalaiset kirjoittavat dekkaritarinan, jossa rikoksen ratkaisee heidän luomansa hahmo.
Rikoksia ovat mm. timanttikorujen ja Ming-vaasin varastaminen, peruukin anastus, hotellimurha Agatha Christien tapaan, mäkihyppääjä Antti Raudan kuolema kesken mäkihypyn, konttorivirkailijan katoaminen. Ja etsivä ei suinkaan ratkaise rikosta tuosta vaan; ei, hän saa syyllisen selville tarkasti ja huolellisesti, todisteiden avulla. Tämä sukupolvi on CSI:nsa tarkoin katsonut, ainakin siltä vaikuttaa. Mistä sitä tietää, vaikka tulevat rikostutkijat tässä selvittelevät rikosta, vaikkakin paperilla ja tarinan avulla. Tai tulevat dekkarikirjailijat.
Näiden dekkaritarinoiden sävy on enimmäkseen kepeä, leikittelevä, paikoin humoristinenkin. Kosketusta todelliseen pahuuteen tai yhteiskunnan epäkohtiin ei ole. Viaton usko maailman oikeudenmukaisuuteen ja hyvyyden voitoon ei ole saanut kolhua, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti