Olen aina rakastanut runoja ja runoutta on ollut ihana opettaa.Kun käsittelemme runoja, jotkut oppilaat kysyvät, mitä hyötyä runojen lukemisesta on. -Ei välttämättä hyötyä, mutta iloa, on vakiovastaukseni. Oppilailla on se käsitys, että runous on jotakin hämärää ja vaikeaselkoista. Jotkut runot ovat kyllä minunkin mielestäni niin vaikeatajuisia, ettei niillä ole lukijalle paljoa annettavaa. Mutta runoja mahtuu maailmaan niin mahtava määrä, että jokainen löytää mieleisensä.
Riimi ei ole pakollinen runossa, vaikka oppilaat niin luulevat. Sisältö on tärkein ja se, että runo lähtee lentoon (ajatuksen tai tunteen voimalla). Joku on määritellyt runon silmänräpäykseksi, joka vangitsee hetken ja sen tunnelman. Tämä ei ihan kaikilta onnistu, ja aika monet runot jäävätkin turvallisesti maanpinnalle. Mutta tärkeintä on yritys ja uskallus.
On hienoa, jos oppilas keksii persoonallisia ilmauksia ja runokuvia. Mutta tärkeintä on saada iloa etsimällä ja löytämällä oikeat äidinkielen sanat ilmaisemaan omia ajatuksia ja ideoita. Ja runo voi myös leikitellä sanoilla ja niiden merkityksillä.
Olen kirjoituttanut vuosien varrella valtavasti runoja: väri-, kysymys-, modus-, vuodenaika-, eläin-, vesi-, perhos-, ylistys-, omakuva-, rakkaus-, suomalaisuus- jne. runoja. Oppilasparat! Mutta ehkä jostakusta kehittyi tällä tavalla runojen ystävä (tai sitten ei). Nyt olen hieman hillinnyt runointohimoani ja opettanut maltillisemmin (runojakso kestää kolme tuntia).
Aikaisempina vuosina toimitin koulumme sähköistä lehteä Männynneulasia, johon kirjoitettiin paljon, mm. runoja. Olen seuraaviin runoihin pyytänyt julkaisuoikeuden siis jo aikaisemmin, joten en rikkone kenenkään tekijänoikeuksia kopioimalla muutaman parhaimmistosta tähän.
"Hiljaiset sanat
kuin henkäys,
olematon ja kevyt,
tai haltian huivin huiskailu,
hiljaiset holvit vanhoissa linnoissa,
pimeät käytävät ja kylmät kiviseinät,
haukan liito öisellä taivaalla,
jossa tähdet tuikkivat hiljaista valoaan,
ja hallan kosketus tuntuu jo
syyskuun aamussa,
hiljaiset sanat
kuin olemattomat haamut."
"Yö on kaunis sana.
Se kuvaa rauhaa
ja hiljaisuutta,
aikaa, jolloin
voi olla yksin
ja
miettiä asioita.
Jääkuningatar
on kylmä sana.
Se tuo mieleen sadun,
jossa
jääkuningatar asuu
kylmässä jääpalatsissaan
lumen ja ikuisen talven
keskellä."
"Olen keinu kirsikkapuun varjossa,
keinun hempeässä kesätuulessa.
Olen pumpulinpehmeä pilvi
sinisellä taivaalla.
Olen särkynyt ruukku marmorilattialla.
Olen kuihtuva ruusu vedettömässä maljakossa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti