Nykyään puhutaan paljon siitä, etteivät vanhemmat enää viitsi tai ehdi kasvattaa lapsiaan. Tai etteivät opettajat ehdi enää kunnolla kasvattaa oppilaita, kun on niin kiire opetussuunnitelmien kanssa. Kasvatus käsitetään usein hyvien käytöstapojen opettamisena ja yhteiskuntaan sopeuttamisena. Mielestäni olisi joskus hyvä pysähtyä miettimään niitä asioita, jotka ovat kasvatuksen perusteina.
Luin vastikään mielenkiintoisen kirjan Kadonnut kasvatus? Seitsemän keskustelua (toim. Emma Kostiainen ja Matti Rautiainen), joka pyrkii keskustelun avulla vastaamaan kysymykseen, mikä kasvatuksessa on kadonnut tai katoamassa. Tästä kirjasta löysin omia kasvatuspohdintojani vastaavia ajatuksia kasvatuksen perusteista, joita ovat esimerkiksi globaali maailmankuva, humaani näkemys ihmisarvosta, asioiden ja arvojen priorisointi monimutkaiseksi kehittyneessä maailmassa, rauhassa kasvaminen ja rakkaus eli luja luottamus kasvatettavaan. Poimin kirjasta muutamia näkemystäni edustavia ajatuksia:
" Meidän pitää pyrkiä ajattelemaan asioita laajemmin, antamaan lapsille mahdollisimman laaja ja monipuolinen kuva maailmasta. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on se, että ihmiset ajattelevat, että huonosti menee ja vielä huonompaa on tulossa. Sehän ei pidä paikkaansa, koska maailma on muuttunut koko ajan paremmaksi paikaksi. -- Meillä täytyy olla globaali kasvatusnäkemys, sellaiseen meidän täytyy kasvaa ja kasvattaa, jos me haluamme tehdä parempaa maailmaa." (Esko Valtaoja)
" Kasvaminen vaatii myös hidasta asioiden omaksumista ja kypsymistä, sitä, että ei vain mennä asiasta toiseen ja vaadita tuloksia ja tehokkuutta. Lapset elävät niin monien virikkeiden keskellä, että se ei anna riittävästi kiireetöntä rauhaa. - - - Yhteiskunnassa on kasvanut arvo, jota minä sanon itsekkyydeksi. Markkinatalousyhteiskunta ohjaa oman voiton kasvattamiseen, omaan menestymiseen ja kyynärpäätaktiikkaan muita kohtaan. Kasvatuksen pitäisi alusta saakka panna jarruja tälle kehitykselle ja kehittää yhteispeliä. Kyse on yhteisestä hyvästä ja silloin pitää ottaa vastuu myös toisista ihmisistä. Se kuuluu hyvän elämän pelisääntöihin. Toista ei saa unohtaa. Siinä on se kasvatuksen tehtävä." (Jukka Paarma)
"Kyllä minä luulen, että kasvatuksen kysymyksissä ollaan tekemisissä myös sen kanssa, että maailma on kehittynyt niin paljon vaikeammaksi. Ajatelkaa, että täällä on rakenteellista köyhyyttä. Ei siitä 50-luvulla puhunut Suomessa kukaan. Ei ollut läheskään niin ahdistavaa kuin nyt. - - - Minusta tuntuu, että yhteiskunta on hirveän hajallaan ja ihmiset ovat enemmän hädissään kuin ennen." (Kaj Chydenius)
"Pohdinnan siitä, mitkä asiat kasvatuksessa ovat tärkeitä, täytyy lähteä hyvin syvältä arvomaailmasta. Tässä pohdinnassa tärkeää on priorisointi. Maailmassa on niin valtavasti kaikkea tärkeää ja koulussakin on niin paljon asioita, mitä pitäisi opettaa ja mitä pitäisi ehtiä opettaa. Että sieltä kuitenkin maltettaisiin priorisoida juuri niitä perusasioita, jotka luovat pohjaa jatkuvalle oppimiselle ja lapsen oman persoonallisuuden vahvistamiselle." (Hannele Huovi)
"Tuntuu, että nykyaikana lapsuutta kunnioitetaan liian vähän aikaa. Lapsi halutaan hyvin nopeasti tehokkaaksi, tuottavaksi ja mahdollisimman vähän vaivaa aiheuttavaksi. - - - Lapsuutta yritetään lyhentää ja aikuistumista nopeuttaa. - - - Yksilön sekä perheen ja vanhempien kasvatusvastuu on jollakin lailla hämärtynyt. Tämä johtaa siihen, että kouluakin kohtaan saattaa tulla epärealistisia odotuksia. - - - Kun ajatellaan esimerkiksi parhaillaan käynnissä olevaa syrjäytymiskeskustelua ja syrjäytymisen taustalla olevia tekijöitä, niin suotuisaan kasvuprosessiin ja sosiaalistumiseen johtavat elementit ovat rakastava koti ja koulutus." (Aino Sallinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti