Vuosi on vaihtunut ja joululoma alkaa olla lopuillaan. Lomalla oli mahdolisuus tehdä hyvällä omallatunnolla kaikenlaista sellaista, mihin muuten ei jää aikaa. Uskon, että sain eväitä kevätlukukautta varten. Ainakin toivon niin. Loma huipentui ystävän perinteiseen joululomatapaamiseen Helsingissä. Lounastimme uudehkossa ravintolassa, jonka ikkunat aukesivat Senaatintorille ja jonka katossa kimalsivat kristallikruunut.
Elokuvaksi valikoitui A Late Quartet, jota voin lämpimästi suositella. Yhtenä teemana siinä on luopuminen: sellonsoittaja (Christopher Walkenin näyttelemänä) saa kuulla sairastavansa Parkinsonin tautia ja joutuu luopumaan maailmankuulun jousikvartetin jäsenyydestä. Kvartetin kolme muuta muusikkoa kipuilevat hekin muutoksen edessä. Mutta elämä jatkuu, luopumisista ja muutoksista huolimatta, kauniisti Beethovenin musiikin soidessa ja sellonsoittajan kivikasvojen lientyessä hymyyn.
Sain ystävältäni lahjaksi Hilkka Laukka-Sinisalon kirjoittaman kirjan nimeltä Kuusikymppisten kirja, joka on tarkoitettu eläkkeelle jäämistä pohtiville. Taidanpa kuulua juuri tuohon joukkoon. Apua, pian minäkin olen kuusikymppinen! En voi uskoa sitä, vaikka ei minulla mielestäni mitään ikäkriisiä olekaan.
Kirja kuitenkin on todella hieno ja ajatuksia aktivoiva: erilaiset innostuneet ajatuksenpoikaset alkoivat suorastaan kipinöiden singahdella sinne ja tänne. Vaarallinen kirja lukea juuri ennen nukkumaan menoa: nukkumisesta ei tullut mitään. Kirjassa mm. kehotetaan pohtimaan vastauksia kysymyksiin: Olenko antanut itselleni luvan elää suurenmoisen elämän? Mitä minun elämäni on? Kuka olen? Kuinka minusta tällainen tuli? Voisinko olla myös jotakin muuta? Eli niin kauan kuin elämää on, me pohdimme suhdettamme siihen. Ja kirjan sanoin:..."aika on ystävämme. Se on ainoa todellinen omaisuutemme. Aika on yhä vielä tekojemme mahdollistaja."
Joululahjakirjojen joukkoon kuului myös Before I die I want to -kirja, jonka sain Yhdysvalloissa asuvalta sisareltani. Kirjan nimi hätkähdytti: enhän nyt sentään ole vielä ihan tuossa vaiheessa! No, kyse oli kuitenkin maailmanlaajuisesta projektista, jossa julkisiin tiloihin sijoitettuihin aitoihin, muureihin tai rakennusten seiniin sai vapaasti käydä täydentämässä lauseen Ennen kuin kuolen tahdon ... (kunkin maan omalla kielellä kirjoitettuna). Ja sitten kirjaan oli koottu valokuvia ja lainauksia noista jokaisen maanosan eri-ikäisten ihmisten toiveista, unelmista ja aikomuksista. Todella mielenkiintoista! Tässä muutamia :
Ennen kuin kuolen tahdon
-saada selville, kuka olen
-istuttaa puun
-saada jonkun muuttamaan elämäänsä
-seurata lapsuuden unelmaani
-olla planeetan viimeinen romantikko
-saada seitsemän lasta
-omistaa jäätelötehtaan
-syödä mansikkakakkua
-elää pelkäämättä kuolemaa
-tuoda äidilleni mielenrauhan
-luoda mestariteoksen
-juosta alppiniityillä
-kokea vuosi ilman sotia
-nähdä hänet ja suudella häntä vielä viimeisen kerran
-avata oman ravintolan
-nähdä vanhempani jälleen
-perustaa teatterin
-olla oma pomoni
-sukeltaa syksyn lehtiin
-opettaa lapsia elämään, rakastamaan ja olemaan vapaita
-matkustaa kuumailmapallolla
-höllätä hetkeksi tai jopa pysähtyä
-löytää parkkipaikan tästä kaupungista (Roomasta)
-löytää etsimäni
-maistaa maailman kaikkia jäätelömakuja
-lopettaa rahasta huolehtimisen
-saada puhuvan koiran
-matkustaa sataan maahan
-kertoa maailmalle että elin onnellisen elämän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti