Puurtaminen on alkanut. Yhdeksäsluokkalaiset opiskelevat nominaalimuotoja ja lauseenvastikkeita (Miksi näitä pitää opiskella? Jarikin -nimi muutettu- menee amikseen eikä tee näillä mitään!), kahdeksasluokkalaiset lauseenjäseniä (Mitä hyötyä näistä on? Miksei me katsota elokuvia?) ja seitsemäsluokkalaiset kaunokirjallisuuden käsitteitä (joululahjaksi saadut hienot älypuhelimet taitavat kiinnostaa enemmän -huolimatta opettajan epätoivoisista kielloista ja takavarikointiuhkailusta, jonka lakikin nyt sallii, siis takavarikoinnin). Arki on täällä taas. (Viisi viikkoa hiihtolomaan!)
Yöllä oli satanut hieman lunta. -Olisi nyt satanut kunnolla, napisi aviomies, joka on himohiihtäjä. Ja rakas basenjihauvelimme napinoi eikä suostunut toimittamaan asioitaan ulkona, kun lumi oli sotkenut kaikki hienot hajujäljet. Lomalla energiatasoni nousi niin huippuunsa, että ilmoittauduin kahdelle kurssille. -Pitikin mennä tekemään jotain noin hölmöä, mietin nyt (napinaa).
Ja ensi keskiviikkona on opekokous, sitä seuraavana työnohjauksen päättötilaisuus ("Grande Finale"), sitten tiimikokous ja taas opekokous. Tekisi mieli lintsata noista, minähän olen jo lähdössä pois, eivät kai ne enää minulle kuulu (voimistuvaa napinaa).
Joka tapauksessa: kevättä ja valoa kohti mennään!
P.S. Kirjoitukseni otsikko viittaa Juhani Ahon teoksen Hajamietteitä kapinaviikoilta nimeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti