Seuraavaan tarinaan on kätketty yli sata maailmankirjallisuuden klassikon nimeä. Tarina on aikoinaan julkaistu Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehdessä.
Pilvet varjostivat juuri auringon, kun saavuin lähelle määränpäätäni. Ei kai vain tulisi ukonilma ja myrsky. Siellä se oli, huvila meren rannalla, tai pikemminkin linna, niin ylväältä se näytti. Oikea kadotettu paratiisi. Oliko tämä tarua vai totta? Taidanpa olla kadonnutta aikaa etsimässä, ajattelen, kun vaellan läpi salaisen puutarhan ja kirsikkapuiston.
Oli kevät, omenapuu oli kukassa. Jostain kuului villisorsan valitus, tuhat kurkea peitti taivaan. Voi miten ihana päivä, oikea elämän kevät! Paikka, johon olin matkalla, oli Bernarda Alban talo. Sitä sanottiin myös ystävyyden taloksi.
En ollut varma, mikä minua odotti: puutarhakutsut, hyvien ihmisten juhla vai mikä. Joka tapauksessa äkkiä viime kesänä olin saanut kutsun viettää kuukausi maalla, tässä aateliskodissa. Malttamaton sydän rinnassani lähestyin mennyttä maailmaa, eilispäivän maailmaa. Tässä talossa asui viattomuuden aika eli lapsuus, poikaikä ja nuoruus.
Oi nuoruus! Lumottu sielu, elämän kipinä, myrsky ja kiihko sekä autuas kaistapäisyys! Olen vaiti ja huudan! Hyvästi nuoruus ja tervetuloa ikävä. Älä siis katso taaksesi elämään, joka oli täynnä olosuhteiden oikkuja. Astuin ovesta sisään.
Talon nykyinen omistaja, lordi Jim, kiiruhtaa vastaan.
-Aadam, missä olit? hän huudahtaa. -Olemme odottaneet sinua. Hän kääntyy muiden puoleen: -Saanko esitellä, herra Oblomov, Rameaun veljenpoika. Hän on juuri ollut tädin kanssa maailmalla ja kiertänyt maapallon ympäri 80 päivässä. Hän on Venetsian kauppias, taidemaalari, jossa on myös pisara runoilijaa. Vastaan nauraen: -Niin on jos siltä näyttää. Nälkätaiteilija kuitenkin olen ja joskus tuntuu, etä olen myös mies vailla ominaisuuksia.
Katson muita vieraita, ihmisiä elämän näyttämöllä. Täällä he ovat kaikki: tohtorit Faustus, Zivago ja Jekyll. Mr. Hyde ja Windsorin iloiset rouvat, Tom Jones, Jeppe Niilonpoika ja Emma, Ukko Goriot ja rouva Bovary, kolme sisarusta ja Karamazovin veljekset, rakentaja Solness ja neiti Julie, Annabel Lee ja Buddenbrookit, kuningas Oidipus ja Cleves'n prinsessa, Don Juan ja David Copperfield, Vanja-eno ja Peer Gynt, Lolita ja Jevgeni Onegin. Tästä olen haaveillut vaeltaessani turhuuden turuilla ja metsästäen rakkauden virvatulia, mielessäni kaikki kauniit kuvat, jotka vielä ikuistaisin kankaalle. Oi ihmisiä, vuosia, elämää! Tulta ja ruusuja! Kuitenkin: elämältä se maistui.
Keski-ikäinen nainen lähestyy minua. Tuo sininen silmäpari, mikä olemuksen sulo ja arvokkuus. Siirryn taaksepäin, joen yli puiden siimekseen. Kaksi rakastavaista, liekehtivä elokuu, illan varjoja ruohikolla. -Älä unohda, Darie, olin juuri kuiskannut hänelle, -olemme vaaliheimolaiset!
-Saanko esitellä, sulhaseni Ernest, sanoo tuo kaunis ja kadotukseen tuomittu. -Hauska tutustua, sanon miehelle, joka ei selvästikään ole ihanneaviomies, mutta kukin makunsa mukaan. Ernest ei sanonut sanaakaan.
Ihmissydänparka, se on kuin autiomaa. Olen sivullinen, ovien ulkopuolella, ajattelen.
-Saammeko lainata aviomiestäsi, sanoo joku ja vie Ernestin mukanaan. -Rakkaani, kyyhkyläiseni, kuiskaan heti Darielle. -Mennään katsomaan tauluja, hän vastaa.
Punainen huone on täynnä tauluja.
-Tuo kaikki tuo mieleeni nuoruuteni Pariisin, totean katsellessani taulua nimeltä Pariisin Notre Dame.
-Entäs tämä: punaista ja mustaa, sanoo Darie osoittaen taulua Ja aurinko nousee. Kauniita ovat myös maisemataulut Humiseva harju, Mylly joen rannalla ja Ihmeelliset pilvet. Punaisessa huoneessa on myös muotokuvia: Dorian Grayn muotokuva ( joka on taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta), Naisen muotokuva ja Pan.
-Sinä, sanoo Darie osoittaen viime mainittua ja jatkaa: -Tämä on paras. Hän osoittaa taulua nimeltä Leikin loppu. Siinä on vain tyhjä kangas. -Miten haluatte, sanon. -Elämä on unta.
P.S. Tarinaan kätkeytyvien klassikoiden nimet seuraavassa blogikirjoituksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti