Piti sitten miettimäni opettajan urani kohokohtia. Hmm. ( Vitsin mukaan niitä on kolme: kesä-, heinä- ja elokuu). Sekalaisessa järjestyksessä mieleeni tulevat esimerkiksi tilanteet, joissa on yhdessä oppilaiden (ja opettajien) kanssa ponnisteltu jonkin isomman tavoitteen eteen. Koko vuoden uurastus 50 oppilaan voimin sai aikaan West Side Story -musikaalin vuonna 1986. 1990-luvulla näytelmäkerholaisten kanssa tehtiin näytelmä, jota vietiin esitettäväksi läheisiin päiväkoteihin ja ala-asteelle. Lehtikerhossa toimitettiin ensin paperilehteä 1980-luvulla ja myöhemmin Suomen melkein ensimmäistä verkkolehteä Männynneulasia (joka on jo valitettavasti kadonnut bittiavaruuteen).
Hienoa on myös ollut, kun omat oppilaat ovat saavuttaneet kärkisijoja kirjoituskilpailuissa. Eräs oppilaani voitti 1990-luvulla Sydäntautiliiton järjestämän kirjoituskilpailun ja sai palkinnoksi matkan, johon koko luokka pääsi osallistumaan. Uudenmaan yrittäjien järjestämissä ja valtakunnallisessa Yritys Hyvä -kirjoituskilpailuissa koulumme oppilaat ovat usein yltäneet ensimmäiselle sijalle. Mukavaa on ollut tavata entisiä oppilaita, kun he ovat tulleet oma-aloitteisesti juttusille ja on kuullut, että heillä menee hyvin. Laurasta tuli kirjailija ja Sannasta lääkäri. Osasta on tullut kollegoja ja jatkuvasti entisiä oppilaita ilmaantuu kouluumme sijaisiksi.
Jokin tässä listaamisessani jäi askarruttamaan. Kaikki edellä mainitut ovat hienoja asioita, mutta ehkä kohokohdat ovat olleetkin jotain muuta.
Todellisia kohokohtia ovat sittenkin olleet ne kerrat, kun on nähnyt, että oppilas (kovankin ponnistelun jälkeen) on oivaltanut oppimastaan jotakin. Hienoa on ollut nähdä, miten oppilas on vuoden tai vuosien aikana kehittynyt kirjoittajana ja jopa ruvennut pitämään kirjoittamisesta. Tai miten joku on löytänyt kirjallisuuden maailman, mistä hänelle on iloa lopun elämää. Yksi kohokohta on havaita, miten luokasta vähitellen muodostuu yhteisö, joka opiskelee, kehittyy ja kasvaa yhdessä kolmen vuoden aikana. Ja ihan huippua on seurata oppilaiden ajatusmaailman kehittymistä; osasta oppilaita kehittyy varsin syvällisiäkin pohtijoita.
Ja onhan sitä itsekin muuttunut työuransa aikana. Kokemuksen tuoma hiljainen tieto ei ole syntynyt helposti vaan yrityksen ja erehdyksen kautta; jos itseään nyt edes voi minään kaiken oppineena tai tietävänä pitää. Olisi hienoa ajatella, että epäonnistumiset kasvattavat opettajaa (jos älyää ottaa opikseen). Yksi oivallus on ollut, että voi joskus sanoa: "En tiedä, mutta otetaan asiasta selvää" (mikä nopean nettiyhteyden ja älypuhelimen ansiosta nykyisin tapahtuukin hetkessä). Kohokohtia ovat siis olleet ne hetket, jolloin on oppinut jotain (tärkeää) opettajan työstä.
Ja aivan mahtavaa on aina ollut, kun joku on tuonut opettajainhuoneeseen pullaa!
P.S. Lähtölaskenta on alkanut: viisi, neljä, kolme, kaksi, yksi... Minulla on työelämää jäljellä vielä viisi (5) viikkoa!
lauantai 26. huhtikuuta 2014
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Työelämän ja elämänkin kohokohtia, osa 1
Eräässä vastikään lukemassani kirjassa kehotettiin miettimään, minkä aika on nyt. Taitaapa olla muistelemisen aika (:D). Kun tarkastelee elämäänsä eläkkeelle siirtymisen lähestyessä, muistuvat mieleen vertailukohtina elokuvan tai kirjan käänteet ja huippukohdat ("elämä on kertomus"). Oman elämänsä huippukohtina voisi pitää esimerkiksi ammattiin valmistumista ja työpaikan saantia, oman kodin hankkimista, avioliiton solmimista ja lasten syntymistä. Joku voisi pitää näitä aika tavanomaisina, sillä hohdokkaammaltahan kuulostavat uralla eteneminen, palkinnot, jännittävissä paikoissa seikkaileminen, hullu rakastuminen, taiteellinen luomistyö, lottovoitto ...
Opettajan työ on enimmäkseen arkista puurtamista, ja opettajat ovat arjen sankareita siinä missä sairaanhoitajat, poliisit ja palomiehetkin. Mutta näin työelämänsä loppuvaiheessa tulee miettineeksi oman työuransa kohokohtia. Pitkällisen pohdinnan tuloksena päädyin siihen, että kohokohtia ovat olleet ne hetket tai tapahtumat, jotka ovat jättäneet elävimmät ja hauskimmat muistot.
Ennen lopullisen viran saantia (todellakin, tänne Nurmijärvelle sitten jäin 32 vuodeksi) ehdin harrastaa työntekoa useissa työpaikoissa. Sairaalassa, kirjakaupassa (Akateemisessa kirjakaupassa, jossa minua puhuteltiin neiti Anttilaksi), pankissa, taidemuseossa, kirjastoissa (yhteensä kolmisen vuotta), lehdessä, kustantamossa. Tein myös paljon opettajansijaisuuksia eri kouluissa, ja toimin etäopettajana Markkinointi-instituutissa.
Helsingin Yliopiston Kotimaisen kirjallisuuden laitokselta (jossa toimin kirjastoamanuenssin sijaisena puolitoista vuotta) ovat jääneet mieleen (nuoren naisen näkökulmasta) mielenkiintoiset "tyypit" ja pyöräily, joka oli laitoksessa työskenteleville "must". Vaihdepyörän hankkimiseen minua evästettiin toisena työpäivänä. Ja sitten pyöräiltiin. Työtunnit olivat oikeastaan työtaukoja ja taukoamattoman kahvinjuonnin ohessa käydyt laajat ja polveilevat keskustelut työtä. Sittemmin kyseinen laitos siirrettiin pois Liisankadulta ja sulautettiin suomen kielen laitokseen.
Pankin (jo kuopatun Lönnrotinkadun SYP:n) ahkerat ja tarkat työntekijät olivat sangen railakasta ja eläväistä porukkaa, jolta opin paljon elämästä (vekselien laatimisen ohessa). Pankista pyöräilin illaksi Tarvaspäähän Gallen-Kallelan taidemuseoon, museoemännän iltasijaiseksi. Viikonloppuisin toimin museossa oppaana. Tähän työhön minua evästettiin hauskoissa juhlissa, joissa kerrottiin kaikkein pelottavimmat ja karmeimmat jutut, joita museossa oli vuosien varrella sattunut. Niitä olivat esimerkiksi museon kummitus, hirttäytynyt mies ja verenhimoinen susikoira. Elokuun pimenevässä illassa oli sitten mukava sulkea yksin museo ja pyöräillä kotiin Lauttasaareen...
Hauskaa ja oman osaamisen hyödyntämistä oli myös laatia kirjallisuusaiheisia artikkeleita (yhteensä kolmisensataa) kahteen tietosanakirjaan (Tiedon värikkääseen maailmaan ja Kodin suureen tietosanakirjaan). Kyseisiä tietosanakirjoja ei enää ole, ja nykyäänhän tietosanakirjat ovat "so last season" (kodin ongelmajätettä), kun tieto löytyy kätevästi googlettamalla.
Hurjan hauskaa (vaikkei ehkä työnä pidettävää) oli myös huilunsoitto Musicista- ja Nurmijärven Puhallinorkesterissa. Jälkimmäistä voisi kutsua puoliammattilaisorkesteriksi, niin ahkerasti se keikkaili. Oli suuria juhia ja pienempiä tilaisuuksia, joissa käytiin soittamassa. Eräässä maatalousnäyttelyssä satoi, joten soittamistamme jäivät lopulta kuuntelemaan lähinnä villisiat ja strutsit (tämä näin kuriositeettina kerrottakoon). Nuorena opettajana toimin myös kaksi vuotta paikallisen opettajayhdistyksen sihteerinä. Hajamielisyyteni vuoksi en aina pysynyt kokouksessa ajantasalla, ja seuraavan kokouksen osanottajat saivat makeat naurut, kun lukivat kirjoittamaani pöytäkirjaa (täydensin luovasti aukkokohtia).
Entä sitten opettajantyö? Mitkä ovat olleet sen kohokohtia? Täytyypä ryhtyä muistelemaan...
P.S. Kun laskin työtodistuksistani työvuosieni määrän, sain summaksi 48 vuotta. Miten tämä on mahdollista? En ole mennyt töihin 12-vuotiaana, vaan olen tehnyt useata työtä samanaikaisesti, joskus jopa kolmea työtä yhtaikaa. Tällaista jaksoi silloin, kun oli nuori ja innokas eikä ollut vielä omaa perhettä.
Opettajan työ on enimmäkseen arkista puurtamista, ja opettajat ovat arjen sankareita siinä missä sairaanhoitajat, poliisit ja palomiehetkin. Mutta näin työelämänsä loppuvaiheessa tulee miettineeksi oman työuransa kohokohtia. Pitkällisen pohdinnan tuloksena päädyin siihen, että kohokohtia ovat olleet ne hetket tai tapahtumat, jotka ovat jättäneet elävimmät ja hauskimmat muistot.
Ennen lopullisen viran saantia (todellakin, tänne Nurmijärvelle sitten jäin 32 vuodeksi) ehdin harrastaa työntekoa useissa työpaikoissa. Sairaalassa, kirjakaupassa (Akateemisessa kirjakaupassa, jossa minua puhuteltiin neiti Anttilaksi), pankissa, taidemuseossa, kirjastoissa (yhteensä kolmisen vuotta), lehdessä, kustantamossa. Tein myös paljon opettajansijaisuuksia eri kouluissa, ja toimin etäopettajana Markkinointi-instituutissa.
Helsingin Yliopiston Kotimaisen kirjallisuuden laitokselta (jossa toimin kirjastoamanuenssin sijaisena puolitoista vuotta) ovat jääneet mieleen (nuoren naisen näkökulmasta) mielenkiintoiset "tyypit" ja pyöräily, joka oli laitoksessa työskenteleville "must". Vaihdepyörän hankkimiseen minua evästettiin toisena työpäivänä. Ja sitten pyöräiltiin. Työtunnit olivat oikeastaan työtaukoja ja taukoamattoman kahvinjuonnin ohessa käydyt laajat ja polveilevat keskustelut työtä. Sittemmin kyseinen laitos siirrettiin pois Liisankadulta ja sulautettiin suomen kielen laitokseen.
Pankin (jo kuopatun Lönnrotinkadun SYP:n) ahkerat ja tarkat työntekijät olivat sangen railakasta ja eläväistä porukkaa, jolta opin paljon elämästä (vekselien laatimisen ohessa). Pankista pyöräilin illaksi Tarvaspäähän Gallen-Kallelan taidemuseoon, museoemännän iltasijaiseksi. Viikonloppuisin toimin museossa oppaana. Tähän työhön minua evästettiin hauskoissa juhlissa, joissa kerrottiin kaikkein pelottavimmat ja karmeimmat jutut, joita museossa oli vuosien varrella sattunut. Niitä olivat esimerkiksi museon kummitus, hirttäytynyt mies ja verenhimoinen susikoira. Elokuun pimenevässä illassa oli sitten mukava sulkea yksin museo ja pyöräillä kotiin Lauttasaareen...
Hauskaa ja oman osaamisen hyödyntämistä oli myös laatia kirjallisuusaiheisia artikkeleita (yhteensä kolmisensataa) kahteen tietosanakirjaan (Tiedon värikkääseen maailmaan ja Kodin suureen tietosanakirjaan). Kyseisiä tietosanakirjoja ei enää ole, ja nykyäänhän tietosanakirjat ovat "so last season" (kodin ongelmajätettä), kun tieto löytyy kätevästi googlettamalla.
Hurjan hauskaa (vaikkei ehkä työnä pidettävää) oli myös huilunsoitto Musicista- ja Nurmijärven Puhallinorkesterissa. Jälkimmäistä voisi kutsua puoliammattilaisorkesteriksi, niin ahkerasti se keikkaili. Oli suuria juhia ja pienempiä tilaisuuksia, joissa käytiin soittamassa. Eräässä maatalousnäyttelyssä satoi, joten soittamistamme jäivät lopulta kuuntelemaan lähinnä villisiat ja strutsit (tämä näin kuriositeettina kerrottakoon). Nuorena opettajana toimin myös kaksi vuotta paikallisen opettajayhdistyksen sihteerinä. Hajamielisyyteni vuoksi en aina pysynyt kokouksessa ajantasalla, ja seuraavan kokouksen osanottajat saivat makeat naurut, kun lukivat kirjoittamaani pöytäkirjaa (täydensin luovasti aukkokohtia).
Entä sitten opettajantyö? Mitkä ovat olleet sen kohokohtia? Täytyypä ryhtyä muistelemaan...
P.S. Kun laskin työtodistuksistani työvuosieni määrän, sain summaksi 48 vuotta. Miten tämä on mahdollista? En ole mennyt töihin 12-vuotiaana, vaan olen tehnyt useata työtä samanaikaisesti, joskus jopa kolmea työtä yhtaikaa. Tällaista jaksoi silloin, kun oli nuori ja innokas eikä ollut vielä omaa perhettä.
lauantai 12. huhtikuuta 2014
Kirjallisuuden salainen puutarha, osa 3
Edellisessä blogikirjoituksessani julkaistuun tarinaan kätkeytyivät seuraavat maailmankirjallisuuden klassikoiden nimet:
Tällaista on elämäsi (Johnson)
Pilvet (Aristofanes)
Ukonilma (Ostrovski)
Myrsky (Shakespeare)
Huvila meren rannalla (Munthe)
Linna (Kafka)
Kadotettu paratiisi (Milton)
Tarua vai totta (Goethe)
Kadonnutta aikaa etsimässä (Proust)
Salainen puutarha (Burnett)
Kirsikkapuisto (Tsehov)
Kevät (Undset)
Omenapuu (Galsworthy)
Villisorsa (Ibsen)
Tuhat kurkea (Kawabata)
Voi miten ihana päivä (Beckett)
Elämän kevät (Rawlings)
Bernarda Alban talo (Lorca)
Ystävyyden talo (Steinbeck)
Puutarhakutsut (Mansfield)
Hyvien ihmisten juhla (Steinbeck)
Äkkiä viime kesänä (Williams)
Kuukausi maalla (Turgenjev)
Aateliskoti (Turgenjev)
Malttamaton sydän (Zweig)
Mennyt maailma (Waugh)
Eilispäivän maailma (Zweig)
Viattomuuden aika (Wharton)
Lapsuus. Poikaikä. Nuoruus. (Tolstoi)
Oi, nuoruus! (O'Neill)
Lumottu sielu (Rolland)
Elämän kipinä (Remarque)
Myrsky ja kiihko (Goethe)
Autuas kaistapäisyys (Raudsepp)
Olen vaiti ja huudan! (Jevtusenko)
Tervetuloa ikävä! (Sagan)
Älä siis katso taakssi (Johnson)
Olosuhteiden oikkuja (Maugham)
Lordi Jim (Conrad)
Aadam, missä olit? (Böll)
Herra Oblomov (Gontsarov)
Rameaun veljenpoika (Diderot
Tädin kanssa maailmalla (Greene)
Maapallon ympäri 80 päivässä (Verne)
Venetsian kauppias (Shakespere)
Pisara runoilijaa (O'Neill)
Niin on jos siltä näyttää (Pirandello)
Nälkätaiteilija (Kafka)
Mies vailla ominaisuuksia (Musil)
Ihmisiä elämän näyttämöllä (Saroyan)
Tohtori Faustus (Merlowe)
Tohtori Zivago (Pasternak)
Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde (Stevenson)
Windsorin iloiset rouvat (Shakespeare)
Tom Jones (Fielding)
Jeppe Niilonpoika (Holberg)
Emma (Austen)
Ukko Goriot (Balzac)
Rouva Bovary (Flaubert)
Kolme sisarusta (Tsehov)
Karamazovin veljekset (Dostojevski)
Rakentaja Solness (Ibsen)
Neiti Julie (Strindberg)
Annabel Lee (Poe)
Buddenbrookit (Mann)
Kuningas Oidipus (Sofokles)
Cleves'n prinsessa (de Lafayette)
Don Juan (Moliere, Byron)
David Copperfield (Dickens)
Vanja-eno (Tsehov)
Peer Gynt (Ibsen)
Lolita (Nabokov)
Jevgeni Onegin (Puskin)
Turhuuden turuilla (Thackery)
Rakkauden virvatulia (Schnitzler)
Kauniit kuvat (Beauvoir)
Ihmisiä, vuosia, elämää! (Ehrenburg)
Tulta ja ruusuja (Johnson)
Elämältä se maistui (Maugham)
Keski-ikäinen nainen (Balzac)
Sininen silmäpari (Hardy)
Sulo ja arvokkuus (Schiller)
Joen yli puiden siimekseen (Hemingway)
Kaksi rakastavaista (Rolland)
Liekehtivä elokuu (Faulkner)
Varjoja ruohikolla (Blixen)
Älä unohda, Darie (Stancu)
Vaaliheimolaiset (Goethe)
Sulhaseni Ernest (Wilde)
Kaunis ja kadotukseen tuomittu (Fitzgerald)
Ihanneaviomies (Wilde)
Kukin makunsa mukaan (Tanizaki)
Ei sanonut sanaakaan (Böll)
Ihmissydän (Maupassant)
Autiomaa (Eliot)
Sivullinen (Camus)
Ovien ulkopuolella (Borchert)
Saammeko lainata aviomiestäsi? (Greene)
Rakkaani, kyyhkyläiseni (Dahl)
Punainen huone (Strindberg)
Nuoruuteni Pariisi (Hemingway)
Pariisin Notre Dame (Hugo)
Punaista ja mustaa (Stendhal)
Ja aurinko nousee (Hemingway)
Humiseva harju (Bronte)
Mylly joen rannalla (Eliot)
Ihmeelliset pilvet (Sagan)
Dorian Grayn muotokuva (Wilde)
Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta (Joyce)
Naisen muotokuva (James)
Pan (Hamsun)
Leikin loppu (Beckett)
Tyhjä kangas (Moravia)
Miten haluatte (Shakespeare)
Elämä on unta (Calderon)
Tällaista on elämäsi (Johnson)
Pilvet (Aristofanes)
Ukonilma (Ostrovski)
Myrsky (Shakespeare)
Huvila meren rannalla (Munthe)
Linna (Kafka)
Kadotettu paratiisi (Milton)
Tarua vai totta (Goethe)
Kadonnutta aikaa etsimässä (Proust)
Salainen puutarha (Burnett)
Kirsikkapuisto (Tsehov)
Kevät (Undset)
Omenapuu (Galsworthy)
Villisorsa (Ibsen)
Tuhat kurkea (Kawabata)
Voi miten ihana päivä (Beckett)
Elämän kevät (Rawlings)
Bernarda Alban talo (Lorca)
Ystävyyden talo (Steinbeck)
Puutarhakutsut (Mansfield)
Hyvien ihmisten juhla (Steinbeck)
Äkkiä viime kesänä (Williams)
Kuukausi maalla (Turgenjev)
Aateliskoti (Turgenjev)
Malttamaton sydän (Zweig)
Mennyt maailma (Waugh)
Eilispäivän maailma (Zweig)
Viattomuuden aika (Wharton)
Lapsuus. Poikaikä. Nuoruus. (Tolstoi)
Oi, nuoruus! (O'Neill)
Lumottu sielu (Rolland)
Elämän kipinä (Remarque)
Myrsky ja kiihko (Goethe)
Autuas kaistapäisyys (Raudsepp)
Olen vaiti ja huudan! (Jevtusenko)
Tervetuloa ikävä! (Sagan)
Älä siis katso taakssi (Johnson)
Olosuhteiden oikkuja (Maugham)
Lordi Jim (Conrad)
Aadam, missä olit? (Böll)
Herra Oblomov (Gontsarov)
Rameaun veljenpoika (Diderot
Tädin kanssa maailmalla (Greene)
Maapallon ympäri 80 päivässä (Verne)
Venetsian kauppias (Shakespere)
Pisara runoilijaa (O'Neill)
Niin on jos siltä näyttää (Pirandello)
Nälkätaiteilija (Kafka)
Mies vailla ominaisuuksia (Musil)
Ihmisiä elämän näyttämöllä (Saroyan)
Tohtori Faustus (Merlowe)
Tohtori Zivago (Pasternak)
Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde (Stevenson)
Windsorin iloiset rouvat (Shakespeare)
Tom Jones (Fielding)
Jeppe Niilonpoika (Holberg)
Emma (Austen)
Ukko Goriot (Balzac)
Rouva Bovary (Flaubert)
Kolme sisarusta (Tsehov)
Karamazovin veljekset (Dostojevski)
Rakentaja Solness (Ibsen)
Neiti Julie (Strindberg)
Annabel Lee (Poe)
Buddenbrookit (Mann)
Kuningas Oidipus (Sofokles)
Cleves'n prinsessa (de Lafayette)
Don Juan (Moliere, Byron)
David Copperfield (Dickens)
Vanja-eno (Tsehov)
Peer Gynt (Ibsen)
Lolita (Nabokov)
Jevgeni Onegin (Puskin)
Turhuuden turuilla (Thackery)
Rakkauden virvatulia (Schnitzler)
Kauniit kuvat (Beauvoir)
Ihmisiä, vuosia, elämää! (Ehrenburg)
Tulta ja ruusuja (Johnson)
Elämältä se maistui (Maugham)
Keski-ikäinen nainen (Balzac)
Sininen silmäpari (Hardy)
Sulo ja arvokkuus (Schiller)
Joen yli puiden siimekseen (Hemingway)
Kaksi rakastavaista (Rolland)
Liekehtivä elokuu (Faulkner)
Varjoja ruohikolla (Blixen)
Älä unohda, Darie (Stancu)
Vaaliheimolaiset (Goethe)
Sulhaseni Ernest (Wilde)
Kaunis ja kadotukseen tuomittu (Fitzgerald)
Ihanneaviomies (Wilde)
Kukin makunsa mukaan (Tanizaki)
Ei sanonut sanaakaan (Böll)
Ihmissydän (Maupassant)
Autiomaa (Eliot)
Sivullinen (Camus)
Ovien ulkopuolella (Borchert)
Saammeko lainata aviomiestäsi? (Greene)
Rakkaani, kyyhkyläiseni (Dahl)
Punainen huone (Strindberg)
Nuoruuteni Pariisi (Hemingway)
Pariisin Notre Dame (Hugo)
Punaista ja mustaa (Stendhal)
Ja aurinko nousee (Hemingway)
Humiseva harju (Bronte)
Mylly joen rannalla (Eliot)
Ihmeelliset pilvet (Sagan)
Dorian Grayn muotokuva (Wilde)
Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta (Joyce)
Naisen muotokuva (James)
Pan (Hamsun)
Leikin loppu (Beckett)
Tyhjä kangas (Moravia)
Miten haluatte (Shakespeare)
Elämä on unta (Calderon)
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Kirjallisuuden salainen puutarha, osa 2
Seuraavaan tarinaan on kätketty yli sata maailmankirjallisuuden klassikon nimeä. Tarina on aikoinaan julkaistu Äidinkielen opettajain liiton Virke-lehdessä.
Pilvet varjostivat juuri auringon, kun saavuin lähelle määränpäätäni. Ei kai vain tulisi ukonilma ja myrsky. Siellä se oli, huvila meren rannalla, tai pikemminkin linna, niin ylväältä se näytti. Oikea kadotettu paratiisi. Oliko tämä tarua vai totta? Taidanpa olla kadonnutta aikaa etsimässä, ajattelen, kun vaellan läpi salaisen puutarhan ja kirsikkapuiston.
Oli kevät, omenapuu oli kukassa. Jostain kuului villisorsan valitus, tuhat kurkea peitti taivaan. Voi miten ihana päivä, oikea elämän kevät! Paikka, johon olin matkalla, oli Bernarda Alban talo. Sitä sanottiin myös ystävyyden taloksi.
En ollut varma, mikä minua odotti: puutarhakutsut, hyvien ihmisten juhla vai mikä. Joka tapauksessa äkkiä viime kesänä olin saanut kutsun viettää kuukausi maalla, tässä aateliskodissa. Malttamaton sydän rinnassani lähestyin mennyttä maailmaa, eilispäivän maailmaa. Tässä talossa asui viattomuuden aika eli lapsuus, poikaikä ja nuoruus.
Oi nuoruus! Lumottu sielu, elämän kipinä, myrsky ja kiihko sekä autuas kaistapäisyys! Olen vaiti ja huudan! Hyvästi nuoruus ja tervetuloa ikävä. Älä siis katso taaksesi elämään, joka oli täynnä olosuhteiden oikkuja. Astuin ovesta sisään.
Talon nykyinen omistaja, lordi Jim, kiiruhtaa vastaan.
-Aadam, missä olit? hän huudahtaa. -Olemme odottaneet sinua. Hän kääntyy muiden puoleen: -Saanko esitellä, herra Oblomov, Rameaun veljenpoika. Hän on juuri ollut tädin kanssa maailmalla ja kiertänyt maapallon ympäri 80 päivässä. Hän on Venetsian kauppias, taidemaalari, jossa on myös pisara runoilijaa. Vastaan nauraen: -Niin on jos siltä näyttää. Nälkätaiteilija kuitenkin olen ja joskus tuntuu, etä olen myös mies vailla ominaisuuksia.
Katson muita vieraita, ihmisiä elämän näyttämöllä. Täällä he ovat kaikki: tohtorit Faustus, Zivago ja Jekyll. Mr. Hyde ja Windsorin iloiset rouvat, Tom Jones, Jeppe Niilonpoika ja Emma, Ukko Goriot ja rouva Bovary, kolme sisarusta ja Karamazovin veljekset, rakentaja Solness ja neiti Julie, Annabel Lee ja Buddenbrookit, kuningas Oidipus ja Cleves'n prinsessa, Don Juan ja David Copperfield, Vanja-eno ja Peer Gynt, Lolita ja Jevgeni Onegin. Tästä olen haaveillut vaeltaessani turhuuden turuilla ja metsästäen rakkauden virvatulia, mielessäni kaikki kauniit kuvat, jotka vielä ikuistaisin kankaalle. Oi ihmisiä, vuosia, elämää! Tulta ja ruusuja! Kuitenkin: elämältä se maistui.
Keski-ikäinen nainen lähestyy minua. Tuo sininen silmäpari, mikä olemuksen sulo ja arvokkuus. Siirryn taaksepäin, joen yli puiden siimekseen. Kaksi rakastavaista, liekehtivä elokuu, illan varjoja ruohikolla. -Älä unohda, Darie, olin juuri kuiskannut hänelle, -olemme vaaliheimolaiset!
-Saanko esitellä, sulhaseni Ernest, sanoo tuo kaunis ja kadotukseen tuomittu. -Hauska tutustua, sanon miehelle, joka ei selvästikään ole ihanneaviomies, mutta kukin makunsa mukaan. Ernest ei sanonut sanaakaan.
Ihmissydänparka, se on kuin autiomaa. Olen sivullinen, ovien ulkopuolella, ajattelen.
-Saammeko lainata aviomiestäsi, sanoo joku ja vie Ernestin mukanaan. -Rakkaani, kyyhkyläiseni, kuiskaan heti Darielle. -Mennään katsomaan tauluja, hän vastaa.
Punainen huone on täynnä tauluja.
-Tuo kaikki tuo mieleeni nuoruuteni Pariisin, totean katsellessani taulua nimeltä Pariisin Notre Dame.
-Entäs tämä: punaista ja mustaa, sanoo Darie osoittaen taulua Ja aurinko nousee. Kauniita ovat myös maisemataulut Humiseva harju, Mylly joen rannalla ja Ihmeelliset pilvet. Punaisessa huoneessa on myös muotokuvia: Dorian Grayn muotokuva ( joka on taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta), Naisen muotokuva ja Pan.
-Sinä, sanoo Darie osoittaen viime mainittua ja jatkaa: -Tämä on paras. Hän osoittaa taulua nimeltä Leikin loppu. Siinä on vain tyhjä kangas. -Miten haluatte, sanon. -Elämä on unta.
P.S. Tarinaan kätkeytyvien klassikoiden nimet seuraavassa blogikirjoituksessa.
Pilvet varjostivat juuri auringon, kun saavuin lähelle määränpäätäni. Ei kai vain tulisi ukonilma ja myrsky. Siellä se oli, huvila meren rannalla, tai pikemminkin linna, niin ylväältä se näytti. Oikea kadotettu paratiisi. Oliko tämä tarua vai totta? Taidanpa olla kadonnutta aikaa etsimässä, ajattelen, kun vaellan läpi salaisen puutarhan ja kirsikkapuiston.
Oli kevät, omenapuu oli kukassa. Jostain kuului villisorsan valitus, tuhat kurkea peitti taivaan. Voi miten ihana päivä, oikea elämän kevät! Paikka, johon olin matkalla, oli Bernarda Alban talo. Sitä sanottiin myös ystävyyden taloksi.
En ollut varma, mikä minua odotti: puutarhakutsut, hyvien ihmisten juhla vai mikä. Joka tapauksessa äkkiä viime kesänä olin saanut kutsun viettää kuukausi maalla, tässä aateliskodissa. Malttamaton sydän rinnassani lähestyin mennyttä maailmaa, eilispäivän maailmaa. Tässä talossa asui viattomuuden aika eli lapsuus, poikaikä ja nuoruus.
Oi nuoruus! Lumottu sielu, elämän kipinä, myrsky ja kiihko sekä autuas kaistapäisyys! Olen vaiti ja huudan! Hyvästi nuoruus ja tervetuloa ikävä. Älä siis katso taaksesi elämään, joka oli täynnä olosuhteiden oikkuja. Astuin ovesta sisään.
Talon nykyinen omistaja, lordi Jim, kiiruhtaa vastaan.
-Aadam, missä olit? hän huudahtaa. -Olemme odottaneet sinua. Hän kääntyy muiden puoleen: -Saanko esitellä, herra Oblomov, Rameaun veljenpoika. Hän on juuri ollut tädin kanssa maailmalla ja kiertänyt maapallon ympäri 80 päivässä. Hän on Venetsian kauppias, taidemaalari, jossa on myös pisara runoilijaa. Vastaan nauraen: -Niin on jos siltä näyttää. Nälkätaiteilija kuitenkin olen ja joskus tuntuu, etä olen myös mies vailla ominaisuuksia.
Katson muita vieraita, ihmisiä elämän näyttämöllä. Täällä he ovat kaikki: tohtorit Faustus, Zivago ja Jekyll. Mr. Hyde ja Windsorin iloiset rouvat, Tom Jones, Jeppe Niilonpoika ja Emma, Ukko Goriot ja rouva Bovary, kolme sisarusta ja Karamazovin veljekset, rakentaja Solness ja neiti Julie, Annabel Lee ja Buddenbrookit, kuningas Oidipus ja Cleves'n prinsessa, Don Juan ja David Copperfield, Vanja-eno ja Peer Gynt, Lolita ja Jevgeni Onegin. Tästä olen haaveillut vaeltaessani turhuuden turuilla ja metsästäen rakkauden virvatulia, mielessäni kaikki kauniit kuvat, jotka vielä ikuistaisin kankaalle. Oi ihmisiä, vuosia, elämää! Tulta ja ruusuja! Kuitenkin: elämältä se maistui.
Keski-ikäinen nainen lähestyy minua. Tuo sininen silmäpari, mikä olemuksen sulo ja arvokkuus. Siirryn taaksepäin, joen yli puiden siimekseen. Kaksi rakastavaista, liekehtivä elokuu, illan varjoja ruohikolla. -Älä unohda, Darie, olin juuri kuiskannut hänelle, -olemme vaaliheimolaiset!
-Saanko esitellä, sulhaseni Ernest, sanoo tuo kaunis ja kadotukseen tuomittu. -Hauska tutustua, sanon miehelle, joka ei selvästikään ole ihanneaviomies, mutta kukin makunsa mukaan. Ernest ei sanonut sanaakaan.
Ihmissydänparka, se on kuin autiomaa. Olen sivullinen, ovien ulkopuolella, ajattelen.
-Saammeko lainata aviomiestäsi, sanoo joku ja vie Ernestin mukanaan. -Rakkaani, kyyhkyläiseni, kuiskaan heti Darielle. -Mennään katsomaan tauluja, hän vastaa.
Punainen huone on täynnä tauluja.
-Tuo kaikki tuo mieleeni nuoruuteni Pariisin, totean katsellessani taulua nimeltä Pariisin Notre Dame.
-Entäs tämä: punaista ja mustaa, sanoo Darie osoittaen taulua Ja aurinko nousee. Kauniita ovat myös maisemataulut Humiseva harju, Mylly joen rannalla ja Ihmeelliset pilvet. Punaisessa huoneessa on myös muotokuvia: Dorian Grayn muotokuva ( joka on taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta), Naisen muotokuva ja Pan.
-Sinä, sanoo Darie osoittaen viime mainittua ja jatkaa: -Tämä on paras. Hän osoittaa taulua nimeltä Leikin loppu. Siinä on vain tyhjä kangas. -Miten haluatte, sanon. -Elämä on unta.
P.S. Tarinaan kätkeytyvien klassikoiden nimet seuraavassa blogikirjoituksessa.
tiistai 1. huhtikuuta 2014
Kirjallisuuden salainen puutarha, osa 1
Kukapa äidinkielen opettaja ei rakastaisi kirjoja! Kirjallisuus on kuin salainen puutarha, josta löytyy yhä uusia polkuja ja tuntemattomia osia, jotka kiehtovat. Kirjallisuus on tärkeä osa äidinkieltä, myös koulussa. Jotkut (onnekkaat) oppilaat ovat löytäneet kirjallisuuden ihan omin päin (tai kenties viisaiden vanhempien opastamana), mutta toisia täytyy kirjojen maailmaan jopa hieman tuuppia. Oppilaiden mielenkiinnosta kun taistelee niin moni muukin asia, ja kirjan lukemiseen tarvitaan aikaa.
I
Taakseni katsomatta
avaan portin painavan
sadun maailmaan
minä, lapsi, aikuinen
tarun lumoon astuen
aika katoaa
kuninkaansininen ja purppuranpuna
kujertavat kyyhkyt ja tuoksuvat yrtit
tulijaa
jo odottaa
lammen pinnasta heijastuu
kasvot Januksen
pistää värttinä
lumen vereen värjäten
tulenlieskat loimuaa, tuhka varisee
vaan sadun sanat suloiset
hyvyys, totuus, oikeudenmukaisuus
täällä toteutuu:
pahan valta raukeaa
ja noita syöksyy turmioon
matto kullankarvainen
pois
kulkijaa nyt kiidättää
lumoavaan taikuuteen, eloon lempeään
II
Vihervaaran Anna
Uudenkuun Emilia
hengenheimolaiseni, sisareni
silloin joskus
ajatusten mutkikkaalla
koivikkotiellä
mielen salaisessa puutarhassa
III
huolettomat muumit
aurinkoisessa laaksossaan
näkinkenkiä
meritähtiä
levää
seikkailu tuoksuu mereltä
äidin sylissä
maailma kaukana, kaukana
tumma pilvi lipuu
salama räsähtää
luolan aukko tummuu
mörkö
polttava pyrstötähti
tulva
jäätävä pakkasrouva
maailma niin lähellä
IV
Pepin kanssa karkkikaupassa
vaapukkaveneitä ostamassa
Pepin kanssa
Huvikummun katolla
sirkuksessa
Etelämeren saarilla
Peppi, lapsuuteni vahva kaveri!
I
Taakseni katsomatta
avaan portin painavan
sadun maailmaan
minä, lapsi, aikuinen
tarun lumoon astuen
aika katoaa
kuninkaansininen ja purppuranpuna
kujertavat kyyhkyt ja tuoksuvat yrtit
tulijaa
jo odottaa
lammen pinnasta heijastuu
kasvot Januksen
pistää värttinä
lumen vereen värjäten
tulenlieskat loimuaa, tuhka varisee
vaan sadun sanat suloiset
hyvyys, totuus, oikeudenmukaisuus
täällä toteutuu:
pahan valta raukeaa
ja noita syöksyy turmioon
matto kullankarvainen
pois
kulkijaa nyt kiidättää
lumoavaan taikuuteen, eloon lempeään
II
Vihervaaran Anna
Uudenkuun Emilia
hengenheimolaiseni, sisareni
silloin joskus
ajatusten mutkikkaalla
koivikkotiellä
mielen salaisessa puutarhassa
III
huolettomat muumit
aurinkoisessa laaksossaan
näkinkenkiä
meritähtiä
levää
seikkailu tuoksuu mereltä
äidin sylissä
maailma kaukana, kaukana
tumma pilvi lipuu
salama räsähtää
luolan aukko tummuu
mörkö
polttava pyrstötähti
tulva
jäätävä pakkasrouva
maailma niin lähellä
IV
Pepin kanssa karkkikaupassa
vaapukkaveneitä ostamassa
Pepin kanssa
Huvikummun katolla
sirkuksessa
Etelämeren saarilla
Peppi, lapsuuteni vahva kaveri!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)