Maanantaielegia

Työpäivän jälkeen väsyttää niin, ettei edes omia ajatuksiaan hahmota.  Mikä  opettajantyössä on niin väsyttävää?   Maanantait ovat jostain syystä aivan poikkeuksellisen väsyttäviä.  Tämän tietää jo etukäteen, mutta oppilaiden levottomuus pääsee aina yllättämään.  Mikä siinä viikonlopussa mahtaa aiheuttaa maanantain rauhattomuuden?  Ehkä oppilaat valvovat myöhään ja nukkuvat pitkälle päivään eli unirytmi menee sekaisin.  Muita syitä en jaksa lähteä arvuuttelemaan.

Tänäänkin eräs poika väitti minun pihistäneen hänen vihkonsa (en pihistänyt).  Hän sitten mielenosoituksellisesti laiskotteli koko tunnin eikä edes yrittänyt keksiä riimin riimiä, kun varovaisesti käynnistin runousjaksoa.  Ja toinen poika huuteli innoissaan hävyttömiä ehdotuksia riimipareiksi.  Osa saa työnsä valmiiksi ennätysajassa ja osa ei edes tunnissa.  Opettajalla on tietysti lisätehtäviä mutteivät ne nyt loputtomiin riitä.  Ja ne nopeasti  valmiit ovat usein niitä kovaäänisiä, jotka ryhtyvät sitten häiritsemään muiden työskentelyä.

Kirjallisuustehtävien viimeinen palautuspäivä oli 14.1.  Viisi oppilasta palautti työn.  Annoin lisäaikaa.  Viikon kuluttua sain neljä työtä lisää.  Kirjoitin Helmeen muistutuksen.  Eräs äiti kiitti minua vaivannäöstä.  Seuraavana päivänä ilmestyi kaksi työtä.  Enää seitsemän työtä saamatta.  Pitäisi varmaan pitää kiinni ehdottomammin niistä deadline-ajoista.

Muistuttelin toista luokkaa kirjallisuustyön tekemisestä.  -Mistä? kysyivät oppilaat aidon (?) ällistyneinä.       -Jaoin teille ohjemonisteet kuukausi sitten.  Kuka ei ole saanut?  Kaikki (paitsi se ihanneoppilas) viittaavat.  Miten nuorilla voi olla niin huono (valikoiva?) muisti? 

Open elegia ( =valituslaulu)

Miksi, oi miksi on  maanantai
viikon kauhein päivä kai,
kuin julma meren peto, hai
hampaisiinsa minut sai.
Huvita ei enää yhtään
vastauksia aina oppilailta nyhtää.
Ei oo kynää, ei oo kirjaa,
Jari lyö viholla Mirjaa. (nimet muutettu)
Hirveitä on rumat sanat,
niitä törkyiset jo vanat.
Ne korvaa raastaa
ja open haastaa
kauniimpaa kieltä vaatimaan.
Mut hiljaa pieni toivo herää,
siinä kai ei oo perää:
jospa oisi sittenkin
tiistaina kaikki jo paremmin.