Olen saanut ystäviltäni parikin kehotusta nauttia tästä viimeisestä työvuodesta. Onko se mahdollista? Nautinto oli kaukana tiistaiaamusta, kun huonosti nukutun yön (ehkä muutaman tunnin) jälkeen vääntäydyin ylös pimeään aamuun. Päässäni ei ollut muuta ajatusta kuin jotenkin selviytyä alkavasta työpäivästä, joka sitten käynnistyikin kompastellen ja haparoiden. Mutta kaipa se tästä toivon mukaan alkaa sujua paremmin, kun alkuun päästään.
Luin joululomalla monta mielenkiintoista kirjaa. Yksi oli Jeff Bridgesin ja Bernie Glassmanin Dude ja zenmestari. Kirjassa nämä kaksi keskustelevat zenistä, elokuvien tekemisestä, ihmissuhteista ja elämisestä. Viimeistä lukukauttani varten poimin keskustelusta muutamia zeniläisiä ajatuksia ohjenuorakseni:
-tee parhaasi mutta älä ota asioita turhan vakavasti
-kohtaa tilanne sellaisena kuin se on ja jaksa uskoa, että oikea ratkaisu kyllä ilmaantuu luonnostaan
-kun kohtaat asioita, jotka jättävät jälkeensä tyytymättömän tai pettyneen olon, älä takerru ajatuksiisi (esim. olisiko pitänyt tehdä enemmän/vähemmän/toisin), koska ajatukset rajoittavat elämää
-ole itsellesi ystävällinen
-tutustu siihen, mitä tapahtuu, ei vain siihen, millainen sinun oletetaan olevan tai millainen maailman pitäisi olla
-hylkää odotukset täydellisyydestä, sillä täydellisyyttä ei voi koskaan saavuttaa ja aina jokin voi olla vähän paremmin
-älä yritä väistää tunteita: kärsimystä tai iloa
Toinen ihana ja elämänmakuinen kirja oli Annika Lutherin Opettajainhuone (kuinkas sattuikaan!). Kirja kertoo erään Helsingin Töölössä sijaitsevan suomenruotsalaisen koulun (yläasteen ja lukion) yhdestä lukuvuodesta. Se kuvaa tarkasti, uskottavasti ja herkkävireisesti tarinan keinoin nykyajan opettajuutta. Perussävy on humoristinen, mutta saa myös tragedian piirteitä, kun kaksi pahinta mahdollista asiaa tapahtuu: oppilas kuolee ja opettaja menettää (syyttömänä) maineensa eikä jaksa enää jatkaa työtään.
Kirjan tapahtumat nähdään useasta näkökulmasta mutta itse samastuin ikäiseeni äidinkielenopettajaan, Magdalenaan. Koulun kaoottisessa arjessa hän kokemuksen voimalla luovii päivästä toiseen, vaikka öisin on joskus vaikea saada unta:
"Magdalena pyörii vielä hetken ja rentoutuu lopulta. Puolitoista tuntia vielä aikaa nukkua. Kaikki järjestyy lopulta. Jos ei sillä tavalla kuin hän ajatteli, niin jotenkin kuitenkin. Suden hetki tikittää ohi, ja jäntevät harmaat tassut juoksevat hiljaa takaisin suuriin metsiin."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti