tiistai 29. lokakuuta 2013

Vertigo X 3

Moni meistä on varmaan nähnyt Alfred Hitchcockin Vertigo-elokuvan ja lukenut  Paul Austerin Mr.Vertigo-kirjan.  Itselleni  "vertigo"  on valitettavan tuttu myös muuten, huimauksen muodossa.  Olen nyt sairaslomalla, koska vanha tuttuni  Mrs.Vertigo estää minua kävelemästä muuten kuin hoiperrellen, seinästä tukea ottaen.  Täytyy vain odottaa, että hän ystävällisesti irrottaa otteensa.

Kaunis lokakuu on muuttunut enemmän nimensä kaltaiseksi: lokaiseksi.  Ja perjantaina alkaakin sitten marraskuu eli kuolevan luonnon kuu.  On jotenkin viehättävää ja maanläheistä, että suomen kielessä kuukausien nimet viittaavat käsilläolevaan ajankohtaan, luontoon tai luonnosta elannon saamiseen.

Tammikuu-sanan tammi on  murteellinen ilmaus sydämelle eli tammikuu on sydänkuu (sydäntalven kuu).  Helmikuu viittaa puiden oksien jäähelmiin, maaliskuu lumen alta paljastuvaan maahan.  Huhtikuun huhti tarkoittaa puolestaan huhtaa: keväisin kaadettua havupuukaskea eli huhtaa. Indoeurooppalaisten kielten kuukaudet ovat saaneet ylväästi nimensä keisareilta ja jumalilta, esimerkiksi elokuu (August) keisari Augustukselta ja maaliskuu (Mars) Mars-jumalalta.

Koulun lukuvuodessa on nyt edetty toiseen vuosineljännekseen (modernimmin: kvartaaliin).  Ensimmäiset kokeet on pidetty ja lukuisat kirjoitelmat luettu ja arvioitu.  Eli on päästy kunnolla opettamisen ja opiskelun makuun.

Sunnuntain Hesariin oli koottu suomalaisen kirjallisuuden syksyn säkeitä eli syksyyn liittyviä runoja, lauluja ja romaanikatkelmia.  Lukijalta kysyttiin osuvinta syksyn kuvausta.  Paras ja osuvin on mielestäni, aina ja ikuisesti, Lauri Pohjanpään Syksy, joka on tuttu jo kansakouluajoilta.  Ja näinhän runo kuuluu:

                                      Kaksi vanhaa, vanhaa varista
                                      nuokkuu hiljaa pellon  aidalla.

                                      Ruskea on rinta kaisliston,
                                      taivas harmaa.  Sataa.  Syksy on.
                                               
                                       "Kurkikin jo lähti", veljelleen
                                         toinen virkkaa, niinkuin itsekseen.
                                          
                                        Pitkä hiljaisuus.  Jo toinenkin
                                       "niin maar; lähti", sanoo takaisin.

                                       Sitten vanhukset taas vaikenee. 
                                       Järven pintaan  sade soittelee.
                                                                                    
                                       Sukii siivenselkää toisen pää.
                                       Toinen joskus silmää siristää.

                                       Höyhenihin niskat kyyristyy.
                                       Sataa.  Hiljaista on.  Hämärtyy

                                       yli pellon mustan kynnöksen.
                                       Tuntuu riihen tuoksu etäinen.

                                       Kaksi märkää, vanhaa varista
                                       nuokkuu aatoksissaan aidalla.

                                       "Täytyy tästä ...", toinen havahtuu,
                                       lentoon verkkaisesti valmistuu.

                                       "Käyhän taaskin tarinoimassa.
                                        Oli oikein hauska tavata."
                                     
                    

tiistai 22. lokakuuta 2013

Syyslomalta palattua eli Salaistakin salaisempi salapoliisi Mr. Moustache ratkaisee arvoituksen

Ajatus hieman takkuaa, vaikka on juuri palattu lomalta.  Mikä siinä onkin, että viikon loman jälkeen on vaikea aloittaa työt?  Kuulostaa kauhealta valittaa tästä asiasta mutta näin vaan on.  Oppilaatkin ovat aika vallattomia, ja on täysi työ asettaa  heidät jälleen ruotuun. No, tässä ei nyt auta murhe eikä valitus vaan eteenpäin, näin Aleksis  Kiveä vapaasti mukaillen.

Kahdeksannella luokalla käsitellään mm. dekkarikirjallisuutta.  Oppilaat oppivat jännityskirjallisuuden lajit (=arvoitusdekkari, kovaksikeitetty dekkari, rikosromaani, poliisiromaani ja kansinvälinen trilleri).  He luovat oman etsivähahmonsa, joita tänä vuonna ovat esimerkiksi agentti KalleWirtanen, rikostutkija Helena Rauskunen, salapoliisi Sera Holmes, ex-poliisi, harrastelijaetsivä Janne Leinonen, rikospoliisi Aki Kiteen poliisilaitokselta, EBI:n etsivä Franklin ja salaistakin salaisempi salapoliisi Mr. Mustache.  Ja sitten kasiluokkalaiset kirjoittavat dekkaritarinan, jossa rikoksen ratkaisee heidän luomansa hahmo.

Rikoksia ovat mm. timanttikorujen ja Ming-vaasin varastaminen, peruukin anastus, hotellimurha Agatha Christien tapaan, mäkihyppääjä Antti Raudan kuolema kesken mäkihypyn,  konttorivirkailijan katoaminen.   Ja etsivä ei suinkaan ratkaise rikosta tuosta vaan; ei, hän saa syyllisen selville   tarkasti ja huolellisesti, todisteiden avulla.  Tämä sukupolvi on CSI:nsa tarkoin katsonut, ainakin siltä vaikuttaa.  Mistä sitä tietää, vaikka tulevat rikostutkijat tässä selvittelevät rikosta, vaikkakin paperilla ja tarinan avulla.  Tai tulevat dekkarikirjailijat.

Näiden dekkaritarinoiden sävy on enimmäkseen kepeä, leikittelevä, paikoin humoristinenkin. Kosketusta todelliseen pahuuteen tai yhteiskunnan epäkohtiin ei ole.  Viaton usko maailman oikeudenmukaisuuteen ja hyvyyden voitoon ei ole saanut kolhua, onneksi.

tiistai 8. lokakuuta 2013

"Tämä elämä käy laatuun; onhan se välimmiten lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä"

Syysloma ja Aleksis Kiven päivä lähenevät.  Aleksis Kivi on Nurmijärven kuuluisin ihminen.  Veikkaan, että  Aleksis Kiven päivää juhlitaan eniten täällä Nurmijärvellä.  Tänä vuonnakin hänelle on omistettu kokonainen viikko erilaisine taidetapahtumineen. Lisäksi Taaborin vuorella Kiven näytelmiä esitetään kesäisin ahkerasti.

Aleksis Kivi kuuluu myös yhdeksäsluokkalaisten opetussuunnitelmaan.  Oppikirjassa hänelle on omistettu oma lukunsa. Onhan Aleksis Kivi koko suomalaisen kaunokirjallisuuden peruskivi.

Seuraava kirjoittamani sketsi on joskus esitetty koulumme Aleksis Kivi -juhlassa.

Opettaja:  Kuten varmaan tiedättekin, tänään on 10.10. eli Aleksis Kiven päivä.

Oppilaat:  Buuu!

Opettaja: Älkääs nyt, Aleksis Kivi on ihan hyvä tyyppi.

Oppilas 1:  Sano yksi esimerkki.

Opettaja:  No, esimerkiksi hänen tyylinsä on aika persoonallista ja hauskaakin.

Oppilas 2:  "Venlan rukki pörrää siellä kuin iloinen sontiainen kesäiltana, ennustaen poutaa."

Opettaja (ilahtuen):  Katsopas, sehän oli Seitsemästä veljeksestä!

Oppilas 3: "Mutta niin muuttuu maailma; silloin kuin nyljetty orava, nyt mahdut hädintuskin tähän samaan hännystakkiin; niin muuttuu maailma, Eskoni."

Opettaja:  Ja se oli Nummisuutareista.  Tämähän on suorastaan ihmeellistä!

Oppilas 4:  "Sinne minunkin puumerkkini vielä tuleman pitää."

Oppilas 5:  "Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven."

Oppilas 6:  "Tämä elämä käy laatuun; onhan se välimmiten lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä."

Oppilas 7: "Tapani on, niin kuin sanoin, käydä aina esiin vakaasti, ilman pelkoa ja suoraan niin kuin ahvena."

Oppilas 8:  "Sinulla on tapana moittia suutaria ja panna kraatarin pykälän ylemmäs, mutta katsos, jos ei olis saappaita, nin eipä taitais olla jalkojakaan."

Opettaja:  Kuulkaas, minua ihan pelottaa, tämä on jo liian kummallista.  Mikä teitä oikein vaivaa?  Taidanpa soittaa terveydenhoitajan paikalle.  (näppäilee numeron ja puhuu puhelimeen:) Voitko tulla tänne äidinkielen luokkaan?  Täällä on nyt jotain pahasti vinossa.

Oppilas 9:  "Taidatko kieltää suuni käymästä?  Eikö ole minulla valta puhua?"

Opettaja:  On on, mutta...

Oppilas 10:  "Mutta sanonpa, ettei ole meistä lukumiehiksi, ja sen tähden jääkööt hyvästi siinä kohdassa kaikki puuhat."

Opettaja:  No,en minä nyt niinkään sanoisi...

Oppilas 11:  "Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu."

Opettaja:  Voi hyvänen aika, ei kai nyt sentään...

Oppilas 12:  "Päänne kovuus on teiltä tyhjä luuloitus."

Oppilas 13:  "Ahkeruus ja jokapäiväinen harjoitus voittaa viimein kaikki."

Opettaja:  Niin juuri.

Oppilas 14:  "Valeleppas, kurja veli, sydämesi tulikuohuvata kattilaa viileällä vedellä kärsivällisyyden lirisevästä ojasta."

Oppilas 15:  "Elämä on iloleikki!"

Terveydenhoitaja tulee:  Mikäs täällä on hätänä?

Oppilas 16:  "Mitä minä huolin, veitikka nuori?  Nyt veljet, koska olemme syöneet, niin laulamme, heläytämme että nummi tärisee."

terveydenhoitaja:  Heihin on iskenyt  Aleksis Kivi -tauti.  Oireet saattavat tuntua hieman kummallisilta, mutta menevät ohi, viimeistään huomenna.

tiistai 1. lokakuuta 2013

On sitten lokakuu

On sitten lokakuu, jonka huomaa esimerkiksi punaisesta nenästä ulkovalvonnassa.  Opettajan työssä on paljon hyvää.  Se on ikiaikainen, hieno ja merkityksekäs ammatti.  Mutta on myös sellaisia asioita, joita en kyllä jää kaipaamaan siirtyessäni eläkkeelle.  Näitä ovat välituntivalvonnat, jälki-istuntovalvonnat, kokeiden korjaus, kurinpito, ajoittainen  huono sisäilma ja melu, jonottaminen ruokalassa ja ruuan hotkaisu kiireessä, opekokoukset ...  Listaa voisi vielä jatkaa, mutta häveliäästi tässä kohtaa vaikenen.

Nyt tuli huono omatunto, joten kiiruusti listaan myös asioita, joita jäänen kaipaamaan.  Eli energiaa puhkuvia työtovereita (=oppilaita), joilla ei kauheasti ole huolta huomisesta, yllätyksellisyyttä (koskaan ei tiedä, mitä päivä tuo tullessaan) ja suht samanlaisen arvomaailman jakavia kollegoita.

Opettajan työn plussapuolia ovat myös vaihtelevanpituiset työpäivät, ne kuuluisat pitkät lomat, työn itsenäisyys, työn ylevät tavoitteet. Äidinkielen opettajan työssä voit kehittää itseäsi loputtomiin,sillä äidinkieli on  MAAILMOJASYLEILEVÄ oppiaine, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Voinkin nyt lopettaa tämän kirjoituksen ja mennä sivistämään itseäni eli lukemaan dekkaria.