Perjantain VESO:n typerryttävä tietomäärä melkein nujersi opeparan, joka vielä kesäfiiliksissä oli saapunut luottavaisena kouluun. On se opettaja paljosta vastuussa, ei voi muuta kuin jälleen kerran todeta. Riittämättömyyden tunnetta vastaan ei auta kuin luottamus omiin kykyihinsä ja kokemuksen ääni ("Kyllä sinä taas selviät tästä vuodesta").
Viikonlopun jälkeen uusin voimin oli aika astua perustehtävän pariin eli kohdata oppilaat. Ja se oli mukavaa. Oman valvontaluokkani oppilaat olivat edelleen kullanmuruja (eivät vielä murrosiän tuiskeessa) eli rauhallisia, hyvinkäyttäytyviä ja iloisia. Koulumme oppilaat ja heidän vanhempansa ovat melkein poikkeuksetta kiinnostuneita koulusta ja ymmärtävät koulutuksen ja opiskelun tärkeyden, mikä helpottaa opettajan työtä. Mutta kyllähän se väsymys aina välillä iskee, puolin ja toisin. Ei kuitenkaan vielä, tässä vaiheessa.
Huomenna alkaa sitten varsinainen koulutyö ja lukujärjestys astuu voimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti