Oi ihana elokuu ja rakkaat, raskaat riiviöt

Tuntui suorastaan juhlalliselta kävellä elokuun kirpeänä maanantaiaamuna töihin, täysin sinisen taivaankannen alla.  Sielukin ehti mukaan, kun rauhalliset askeleet veivät kohti koulua.  Uusi viikko, uusi aloitus, uusi mahdollisuus.  -Mutta: ensimmäisen kerran tänä lukuvuonna tuntui todella vaikealta.  Eräs seitsemännen luokan poika on selvästi päättänyt ottaa minulta luulot pois!  Tuntuu raskaalta ajatella, että kaksintaistelumme jatkuisi koko vuoden.

 Todella huonolle käytökselle ei voi antaa periksi.  Asia vaivasi kotonakin niin paljon, että lähetin pojan kotiin viestin.  Onneksi äiti oli valmis yhteistyöhön ja lupasi keskustella poikansa kanssa.

Silloin kun  töissä menee mukavasti, tuntuu että tätä hommaa eli opettajan työtä voisi jatkaa loputtomiin.  Sitten kun todella ikäviä asioita tapahtuu, haluaisi lopettaa saman tien.

Opettajana ei voi koskaan tietää, millainen päivästä tulee, vaikka olisi lähtenyt kotoa hyväntuulisena ja hienot suunnitelmat mukana.  Joku oppilas on juuri sinä päivänä päättänyt heittää opelle haasteen ja onhan siihen jotenkin vastattava.  Tämä on pahimmillaan uuvuttavaa ja parhaimmillaan , noh, haasteellista.

Ei ihan nahistunut naatti mutta melkein

Täytyy myöntää, että ensimmäisen viikon jälkeen olin ihan naatti (niin olivat kaikki muutkin).  Jos olo oli alussa ollut kumman epätodellinen ja irrallinen, niin herätyskellon soidessa kuuden jälkeen raaka todellisuus ravisteli hereille.Koulu on siinä mielessä kumma työpaikka, että kaikki henkilökohtainen pakosta unohtuu, kun hektinen tahti tempaa mukaansa.

Jokaisella opettajalla on varmaan oma henkinen työkalupakki, jolla selvitä päivittäisestä kohtaamisesta satojen energisten oppilaiden kanssa. Nuorella opella on ideoita, iloa ja idealismia mutta väitän, että niillä selviää myös kokenut opettaja.  Huumoria ja pitkää pinnaa unohtamatta.

Oppilaat ällistyttävät vieläkin.  Kukapa vanhempi voisikaan ajatella, miten heidän juuri kahdeksannen luokan aloittaneet taaperonsa pohtivat syvällisiä ja perustelevat hienosti mielipiteensä.Tässä muutamia esimerkkejä tämän päivän pohdinnoista:

"Se miltä ihminen näyttää ei merkitse mitään, koska tärkeintä on, millainen hän on sisältäpäin.  Ei kukaan viihtyisi kauniin ihmisen kanssa, jos hän on ilkeä ja itserakas ja ajattelee vain itseään.  Tärkeintä on, millainen sydän ihmisellä on, ei millaiset vaatteet ja tukka."  "Ihminen voi olla ihan erilainen kuin mitä kuvitteli, kun häneen tutustuu.""Kaikki ovat erilaisia ja jokaisella on oikeus näyttää omalta itseltään,"  "Jokainen ihminen on jollekulle tärkeä tai läheinen, näytti sitten miltä näytti."

Oppilaat pohtivat myös kuolemanrangaistusta, koe-eläinten käyttöä, valehtelua ja avaruudessa mahdollisesti olevaa  elämää.

Viikon saldo: väsymystä, hektisyyttä ja iloista ällistelyä oppilaiden taidoista.

Työn imussa jälleen

Perjantain VESO:n typerryttävä tietomäärä melkein nujersi opeparan, joka vielä kesäfiiliksissä oli saapunut luottavaisena kouluun. On se opettaja paljosta vastuussa, ei voi muuta kuin jälleen kerran todeta. Riittämättömyyden tunnetta vastaan ei auta kuin luottamus omiin kykyihinsä ja kokemuksen ääni  ("Kyllä sinä taas selviät tästä vuodesta").

 Viikonlopun jälkeen  uusin voimin oli aika astua perustehtävän pariin eli kohdata oppilaat. Ja se oli mukavaa.  Oman valvontaluokkani oppilaat olivat edelleen kullanmuruja (eivät vielä murrosiän tuiskeessa) eli rauhallisia, hyvinkäyttäytyviä ja iloisia.  Koulumme oppilaat ja heidän vanhempansa ovat melkein poikkeuksetta  kiinnostuneita koulusta ja ymmärtävät koulutuksen ja opiskelun tärkeyden, mikä helpottaa opettajan työtä. Mutta kyllähän se väsymys aina välillä iskee, puolin ja toisin.   Ei kuitenkaan vielä,  tässä vaiheessa.

Huomenna alkaa sitten varsinainen koulutyö ja lukujärjestys astuu voimaan. 

Tästä se alkaa!

Viimeinen vuosi opettajana käynnistyy huomenna VESO:lla eli virkaehtosopimuksen mukaisella koulutuspäivällä.  Kutsu siihen tuli maanantaina sähköpostitse.  Aamupäivällä saamme tietoa tulevasta lukuvuodesta ja iltapäivä on varattu kirjojen rahtaamiseen, tilausten tarkasteluun ja omaan lukuvuoden suunnitteluun.

Blogini idea on katsoa omalla kohdallani, millaisia tunteita ja ajatuksia viimeinen vuosi opettajana tuo tullessaan.  Onko jotain erityistä vai sujuuko vuosi kuten aikaisemmat (33 vuotta).  En ole aikaisemmin pitänyt blogia, joten tämä on ensimmäinen vuosi bloggarina ja viimeinen opettajana.