Kukapa äidinkielen opettaja ei rakastaisi kirjoja! Kirjallisuus on kuin salainen puutarha, josta löytyy yhä uusia polkuja ja tuntemattomia osia, jotka kiehtovat. Kirjallisuus on tärkeä osa äidinkieltä, myös koulussa. Jotkut (onnekkaat) oppilaat ovat löytäneet kirjallisuuden ihan omin päin (tai kenties viisaiden vanhempien opastamana), mutta toisia täytyy kirjojen maailmaan jopa hieman tuuppia. Oppilaiden mielenkiinnosta kun taistelee niin moni muukin asia, ja kirjan lukemiseen tarvitaan aikaa.
I
Taakseni katsomatta
avaan portin painavan
sadun maailmaan
minä, lapsi, aikuinen
tarun lumoon astuen
aika katoaa
kuninkaansininen ja purppuranpuna
kujertavat kyyhkyt ja tuoksuvat yrtit
tulijaa
jo odottaa
lammen pinnasta heijastuu
kasvot Januksen
pistää värttinä
lumen vereen värjäten
tulenlieskat loimuaa, tuhka varisee
vaan sadun sanat suloiset
hyvyys, totuus, oikeudenmukaisuus
täällä toteutuu:
pahan valta raukeaa
ja noita syöksyy turmioon
matto kullankarvainen
pois
kulkijaa nyt kiidättää
lumoavaan taikuuteen, eloon lempeään
II
Vihervaaran Anna
Uudenkuun Emilia
hengenheimolaiseni, sisareni
silloin joskus
ajatusten mutkikkaalla
koivikkotiellä
mielen salaisessa puutarhassa
III
huolettomat muumit
aurinkoisessa laaksossaan
näkinkenkiä
meritähtiä
levää
seikkailu tuoksuu mereltä
äidin sylissä
maailma kaukana, kaukana
tumma pilvi lipuu
salama räsähtää
luolan aukko tummuu
mörkö
polttava pyrstötähti
tulva
jäätävä pakkasrouva
maailma niin lähellä
IV
Pepin kanssa karkkikaupassa
vaapukkaveneitä ostamassa
Pepin kanssa
Huvikummun katolla
sirkuksessa
Etelämeren saarilla
Peppi, lapsuuteni vahva kaveri!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti