Lauantaina olin pakollisessa ( ei ihan viimeisessä) Veso-koulutuksessa. Aiheena oli Hyvinvoiva opettaja - hyvinvoiva koulu. En ole ollut 37 vuotta kestäneen työurani aikana vastaavassa, joten toivoin, että näin viimeisellä maalisuoralla kenties oppisin asiasta jotain uutta.
Hyvinvointi on käsite, joka nähdään usein vain elämäntapa-asiana, johon kuuluvat liikunta, ravinto, terveys jne. Nämä ovat asioita, joihin voi suurimmaksi osaksi itse vaikuttaa. Työhyvinvointi on kuitenkin hyvin laaja kokonaisuus, johon kuuluvat myös persoonallisuustekijät (esim. velvollisuudentunto ja elämänasenne), työuran laatu (esim. organisaatiomuutokset, työn epävarmuus) ja työympäristöön liittyvät tekijät (esim. sisäilma). Niin ikään siihen vaikuttavat johtamiseen liittyvät tekijät (esim. vuorovaikutussuhde esimieheen ja ammatillinen tuki), työyhteisö, työn mielekkyys ja hallinta sekä yksityiselämään liittyvät paineet. Hyvin monenlaisista asioista koostuu siis työntekijän hyvinvointi.
Koulu tarvitsee paitsi hyvinvoivat opettajat myös hyvinvoivat oppilaat. Tietysti myös heidän hyvinvointiinsa vaikuttavat monet erilaiset asiat. Yhteiskunnalliset ilmiöt ( mm. vanhempien kokema työstressi, lomautukset ja työttömyys) vaikuttavat kodin välityksellä oppilaisiin (ja tätä kautta kouluun).
Koulu omasta puolestaan tekee parhaansa oppilaiden tukemiseksi. Opettajan (ja oppilaan) apuna on ns. kolmiportainen tuki: yleinen, tehostettu ja erityinen tuki. Nämä pitävät sisällään mm. tukiopetusta, henkilökohtaisia oppimissuunnitelmia, oppiaineen yksilöllistämistä ja erityisopetusta. Myös moniammatillista osaamista edustava oppilashuoltoryhmä auttaa oppilasta. Kohtalaisen uusi oppiaine, terveystieto, jakaa monipuolista tietoa hyvinvointiin vaikuttavista asioista.
Oppilaiden ja opettajien hyvinvoinnista voi olla huolissaan tulossa olevien niukkenevien resurssien vuoksi, sillä esimerkiksi suuret ryhmäkoot tai pula oppimisvälineistä tuovat mukanaan ongelmia.
Hiihtoloman Hesarissa oli mielenkiintoinen juttu suomalaisesta tutkimuksesta, jonka tarkoituksena on selvittää, edistääkö läsnäolon taito eli tietoisuustaitojen (mindfulness) harjoittaminen lasten ja nuorten mielenterveyttä. Kuulostaa hienolta, sillä itse uskon alun perin zenbuddhalaisuudesta alkunsa saaneeseen läsnäolon taidon harjoittamiseen. Daniel Goleman on todennut: "Kun harjoitamme tietoista läsnäoloa, alamme ymmärtää paremmin mieltämme. Oivallamme, että ajatuksemme ja tunteemme tulevat ja menevät aaltoillen. Tämä tietoisuus auttaa meitä hallitsemaan tunteitamme paremmin." (kirjassa 10 läsnäolon minuuttia ) Läsnäolon taitoihin kuuluu paitsi tietoinen hengittäminen ja aistiminen myös tunteiden tunnistaminen sekä kiitollisuuden, empatian ja ystävällisyyden osoittaminen.
Olin hiihtoloman alussa yhden päivän mittaisella Chi Kung -kurssilla. Chi Kung on ikivanha kiinalainen voimistelumuoto, joka perustuu rennon tilan saavuttamiseen, syvään hengitykseen ja pehmeään liikkeeseen. Kahdeksan yksinkertaisen ja kiireettömän liikkeen avulla edistetään chin eli elämänenergian vapaata virtausta ihmisen kehossa. Kiinalainen viisaus toteaakin, että kun käytät saranoita joka päivä, ruoste ei estä avaamasta ovea. Viiden tunnin kurssilla chini virtaili niin tehokkaasti, että seuraavana päivänä en ollut päästä sängystä ylös. Mutta ovi uuteen tuli näin avatuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti