Joululoma alkoi mukavasti. Sain oppilailta mm. suklaata, amaryllis-käsivoidetta, viikunahilloa, tuoksusaippuaa yms. tuiki tarpeellista ja ihanaa. Suloinen turhuus ja hassuttelu on ollut ideana jo pitkään perheen ja lähisukulaisten kesken, kun olemme antaneet joululahjoja toisillemme. Eli kun kaikilla on erinäköistä tavaraa jo riittämiin, niin lahjapaperista paljastuukin asia, jonka tarkoituksena on yllättää. Eurojen tuhlailun sijasta antajan on täytynyt käyttää hieman mielikuvitustaan.
Aatonaattona katsoin televisiosta dokumentin nimeltä Tavarataivas. Ohjaaja Petri Luukkainen siirsi kaiken omistamansa varastoon ja haki sieltä tavaran päivässä. Hän huomasi kokeilun aikana, että ihminen tulee toimeen aika pienellä tavaramäärällä ja että tavaroista luopuminen voi olla vapauttava kokemus. Joulun alla esitetyn dokumentin oli varmaan tarkoitus herättää keskustelua siitä, tarvitseeko ihminen kaikkia niitä uusia tavaroita ja vempaimia, joita mainokset yrittävät saada meitä hankkimaan. Koko tämä meidän länsimainen talousjärjestelmämmehän perustuu siihen, että kulutamme ja näin pidämme koneiston pyörät käynnissä. Ilmastonmuutos ja tuloerojen kasvu ovat saaneet toisinajattelijat vaatimaan kohtuutta: jatkuvan kasvun vaatimus voi ajaa ihmiskunnan tuhoon. Pitäisikö koulun kasvattaa oppilaista kriittisiä ja valikoivia kuluttajia vai vain iloisia kuluttajia?
Joulun aikaan perheellämme on tapana pelata seurapelejä. Tänä vuonna pukinkontista ilmestyi peli nimeltä Pane miljoooooona menemään! Eli se, joka ensimmäisenä sai tuhlatuksi miljoonan, oli voittaja. Käänteistä Monopolin pelaamista siis. Rahansa sai panna menemään mm. laukkaradalla, pörssissä, pelikasinolla, loistoristeilyllä, ostelemalla timantteja, turkiksia, samppanjaa, limusiineja, yksityiskoneita tai matkustelemalla ja juhlimalla ylenpalttisesti. Olikin vaikea päästä rahoistaan eroon! Mitä enemmän yritti, sitä enemmän rahaa kertyi. Kerrassaan pähkähullu peli.
Pähkähullua on mielestäni myös tehdä ryppyotsaisia uudenvuoden lupauksia. En olekaan tehnyt niitä aikoihin. Joskus nuorempana kyllä ja nuoruuteen ne sopivatkin, koska nuoruus on vakavasti otettavaa aikaa. Ei kuitenkaan aina, kuten seuraavista uudenvuodenlupauksista käy ilmi. Tekijöinä siis oppilaani, joskus kymmenen vuoden takaa.
Lupaan, että hyvin pyyhkii. (pyyhekumi)
Lupaan, että en narise enkä valita. (ovi)
Lupaan olla mukava. (tuoli)
Lupaan pitää salaisuudet. (päiväkirja)
Lupaan olla sammumatta. (lamppu)
Lupaan kannattaa lapsia ja aikuisia. (jää)
Lupaan olla vireessä (piano)
Lupaan olla hauskempi. (vitsi)
Lupaan olla aikaani edellä. (kello)
Lupaan olla liikkeellä ja käydä elämän uusille teille. (jalat)
p.s. Mieleni teki kuitenkin tehdä jonkinlainen uudenvuodenlupaus;olenhan ensi vuonna suuren elämänmuutoksen edessä. Sillä vaikka en jääkään eläkkeelle elämästä vaan työstä, on se suuri muutos silti. Lupaan YRITTÄÄ olla murehtimatta asioita liikaa ETUKÄTEEN. Tunnollinen työmuurahainen yrittää oppia jotain huolettomalta heinäsirkalta.
Onnellista uutta vuotta 2014!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti